Kairan elämää

2012 ja 2-vuotias Kaira

2012-01-27T13:06:00.000+02:00

Olen huolella laiminlyönyt tämän blogin päivittelyn, mutta tehtäköön asialle nyt jotakin. Kuluva vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja Kaira tuli kunnioitettavaan kahden vuoden ikään heti alkukuusta. Aika on mennyt niin äkkiä, että sai ihmetellä mihinkä sen toinen elinvuosi katosikaan, kun vastahan koko komeus elämääni asteli. Tässä pitkästä aikaa vertailukuva, jotkin asiat ei paljoa parissa vuodessa muutu ja toiset taas...:

Ja kuten alemmasta kuvasta vähän näkyykin, Kaira tosiaan steriloitiin loppusyksystä, poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Se meni ihan mallikkaasti ja Kairan toipuminenkin ongelmitta. Ensimmäisen illan se oli surkeampi kuin koskaan, selvästi kipeä, mutta jo seuraavana päivänä reippaampi. Lääkärissä varoittelivat lähinnä helposta lihoamisesta moisen operaation jälkeen ja meinasivat, että Kaira on pikkasen pyöreä.. :D Samaa olin uumoillut itsekin, ja se on ehkä hieman siitä sorjistunut ruokavalion vaihdoksella ja talven tultua. Kaira ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut hirveä syömään, nirsoillut aina ja se syö vasta sitten kun on nälkä ja harvoin kaikkea tarjolla olevaa ruokaa kerralla.

Semmosen riskin otin tämän multiallergikon kohdalla, että siirsin sen kuivaruualle, lukullus-koirannappulalle, vaikka sillä on pölypunkkiallergiaakin. Ja ihme ja kumma, se on paremmassa kunnossa kuin vielä missään vaiheessa. Silmät ei vuoda enää niin kuin runsaasti lihaa syötettäessä oli, kutinaa on vain nimeksi ettei juuri enempää kuin terveellä koiralla. Korvat likaantuu edelleen niin, että on säännöllisesti putsattava, vasen oikeaa enemmän. Niin se on ollut koko ajan parista eri lääkekuurista huolimatta. Kaira on myös reipas ja ulosteen määrä ei ole mikään mahdoton. Tuo lukullus on kuitenkin proteeini- ja lihapitoisuudeltaan ja imeytyvyydeltään aika hyvä. Saa se toki välillä muutakin, pakkases on edelleen vähän lihaa ja luut haetaan paikalliselta barffi-kauppiaalta. Mutta näin vähällä jos jatkossa päästään ruokinnan ja terveyspuolen suhteen niin en voi olla kuin tyytyväinen.

Ja vielä vähän luonteesta. Nyttemmin, tässä iässään ja steriloinnin jälkeen, on Kairan luonnekin muovautunut, eikä pelkästään hyvään suuntaan. Nimittäin jo helpottanut yleinen epävarmuus on pikkasen pahentunut ja näin ollen myös suhtautuminen toisiin koiriin nurjistunut. Kaira koittaa säännöllisesti astua siskoni poikakoiraa ja se haluaisi joko leikkiä tai tapella jokaikisen koiran kans minkä näkee, tapauksesta riippuen. Ja minä kun oon kuullut steriloinnin tasaavan luonnetta.. Nyt se on aikalailla päivästä vaan kiinni millä päällä tuo mahtaa olla. Toisinaan se on kaikkein kuuliaisin pieni pusupulla ja välillä demonin sukua.

Jollakin Kairan itsevarmuutta pitäisi saada nousemaan, että joskus tuosta neutralisoituisi niin toisiin koiriin kuin ihmisiin ja outoihin asioihin suhtautumisen suhteen. Onneksi sen voi sanoa palautuvan nopeaa, vaikka jotain jännittävää uutta kohtaakin. Näitä uikutuksen säestämiä luimisteluja on tänä talvena aiheuttaneet sähköpyörätuoli, ojaan ajettu auto ja tielle osunut lumiukko.. Kun itse menee edeltä esim. taputtelemaan tuota lumiukkoa, tulee Kairakin perästä, eikä sittemmin välitä kohteesta mitään. Jotakin hyvää.

Näine hyvineen, arkemme on hyvinkin tasaista ja rutinoitunutta. Siksipä ei tuu tänne enemmin päiviteltyäkään. Sopii tosiaan vain toivoa että tuo terveys pysyy tällaisena jatkossakin, eikä tarvitte siltä saralta ikäviä uutisia kirjoitella. Yksi talvikuva vielä loppuun. Kairalla on kuvassa juuri alkanut karvanlähtö. Sekin tapahtui nyt nopeammin ja "kivuttomammin" kuin aiemmilla kerroilla. Kuinka ollakaan se on taas kovimpien pakkasten tultua karvaton.. Mutta kyllä on kiva kun on lunta!

Tulokset tulivat. Ja juoksut.

2011-10-13T19:45:00.002+03:00

Heti ensin tärkeimmät uutiset eli Kairan terveystulokset saapuivat toissapäivänä. Ja ne näyttävät tältä:
lonkat B/B
kyynärät 0/0
Aikasta hyvin, helpotuksen huokaus!

Kaira koko komeudessaan, kauneudessaan.

Juoksut puolestaan alkoivat parisen viikkoa takaperin, kuukautta odotettua aikaisemmin. Ne eivät ole helpotuksen huokauksia aiheuttaneet, meistä kummallekaan. Nämä kolmannet juoksunsa ovat ensimmäiset kun sillä on selvästi kiima. Se on levoton päivin öin, tahtoo aamulla ulos anivarhain kun on kyllästynyt käpsyttelemään kämpässä, hoppuilee tai ei liiku mihinkään hihnassa ja vikisee toisten koirien perään pihalla. Tyyppi, joka ei yleensä korvaansa hetkauta parvekkeen alla tapahtuvalle liikenteelle rynnisti sieltä tänään sisään säälittävästi uikuttaen ja päästi päätteeksi pitkän ulinan korkealta ja kovaa. Taisi joku maskuliinen herraskoiruus kävellä tytön näkökenttään.. Vuodonkin voisin sanoa olevan tällä juoksukerralla runsaampaa kuin viimeksi. Ei ole helppoa olla nainen, ei! Taas on lyötynä yksi naula arkkuun, että tuo koiruus menee steriloitavaksi. Soittelen lääkärille heti, kunhan näistä vaivoista on tältä erää eroon päästy.

Mulle makupala!

Muilta osin syksymme on jatkunut hyvin samaan malliin kuin viime kirjoituksessakin, mitä nyt ilmat on entistä viileämmät ja järvellä kävimme tälle vuotta viimeisen kerran syyskuun viimeisenä päivänä.

Päivä oli hyvin kirkas ja kaunis, mutta hurjan tuulinen kuten Kairan pöyheästä turkista voi päätellä.


Saaliimme jäi yhteen pieneen haukeen. Kairan kiinnostuneisuudesta huolimatta sekin päästettiin takaisin järveen kasvamaan.


Tuuli toi tuoksuja..

ja raitista ilmaa.

Sekös rentouttaa.

Saapunut syksy ja kalastaja-Kaira

2011-09-19T17:57:00.003+03:00

Tänään on ollut jännä päivä. Kaira vasta äsken heräili iltapäiväkävelylle käytyämme aamusella eläinlääkärillä tutkituttamassa sen polvet ja kuvauttamassa lonkat, kyynärät ja selän.
Alkuun paikan päällä Kaira sai astua vaa'alle ja minä vetäistä pari nimmaria Kennelliittoon lähteviin papereihin. Vaaka näytti 27,3 kg eli samoissa lukemissa pysynyt (tämän mukaan annosteltu rauhoitustroppi ei tosin ollut riittävä kun annosta oli lisätty vielä kuvauspöydällä) kesän yli.
Tutkimushuoneeseen päästyämme Kaira kangistui kauhusta uuden lääkäritädin kumartuessa kopeloimaan koipia. Eli ei osoittanut helpoimmaksi polvitutkittavaksikaan tämä tyttö. Koko koira raajoineen oli jäykkä kuin viulun kieli, ja tutkimus siirrettiin pöydälle ja lisäkseni otettiin toinen avustaja pitämään Karskia pystyssä. Lupaavia puheita kuitenkin sain polvista kuulla ja huojennuin jo tässä vaiheessa. Kairan kanssa on alkanut asennoitumaan aina vähän pahaa peläten mitä terveysasioihin tulee, kun on tähän mennessä tuntunut kaikki harmit kasaantuvan yhteen koiruuteen.
Siinä samassa seisotuksessa sai K piikin "pakaraansa" ja maahan laskettua jätettiin meidät kaksin odottelemaan torkahtamista. Peppu painui maahan ja siitä valahti koiruus kohta pitkäkseen päästäen pienen oksennusvaahdon. Mielestäni nukahtamiseen meni aika kauan ja se vielä oli joten kuten tajuissaan kun kaksikko tuli asettamaan kuonokoppaa ja kantamaan tyttöseni pois. Odotushuoneessa viihdytin itteäni kaiken maailman kissa- ja koiratarvike-esitteillä sekä pohtimalla, että kuinkas Kairan kotiin kannan ihan ittekseni..
Tovin päästä sitä viimein tultiin kuvien kanssa ja kaikki näytti hyvältä! Selkä ok, kyynärät pitäs olla moitteettomat eikä lonkissakaan kuulemma ongelmaa. Saa siis ainakin hetken huokaista helpotuksesta Kennelliiton lopullista tuomiota odotelles. Ja ne polvet, ne näytti nollaa.
Henkilökunta kantoi K:n takapenkille. Olivat leikanneet kynnetkin, sain huomata kotona. Olin iloinen saamastani hyvästä palvelusta, vaikka näistä tutkimuksista saa maksaa vähän maltaita..
Pihassa ajoin auton mahdollisimman lähelle ja kävin tilaamassa hissin valmiiksi ja aloin kiskoa Kairaa käsivarsille. Tarkoitus oli nostaa se nojaamaan olkaa vasten, mutta enhän minä lihaksittomana ja ittekin vain vajaan 20kg Kairaa painavampana saanut sitä mitenkään pyöriteltyä. Äkkiä vain selkä notkolla ja lötkö koira kyynärvarsilla kotiovea kohti. Tietysti sen jouduin vielä laskemaan maahan saadakseni oven auki, mutta tupihin päästiin. Kauemmas kämppää en sitä ruvennut raahaamaan vaan suljin välioven ja heitin viltin Karskin päälle, kun asumuksemme ei ole siitä lämpimämmästä eikä vedottomimmista päästä. Tässä kuvat torkku-Kairasta:

Välissä vähän herätty ja potkittu viltit mäjelle.

Ja sitten muita kuulumisia. Syksy on alkanut jo huomattavasti viilenemään ja kastuttukin ollaan aivan kunnolla. Kaira mieluusti seisottaa mua pellolla sateessa ja rapaa itsensä kuoppia kaivamalla. Eilen se viihtyi puurtamassa seitsemän tuntia ja tartutti itseensä ja sen myötä kaikkialle ympäristöön kuolettavan karmean hajun. Nämä urotyöt palkittiin kotiin päästyä shampoopesulla.
Ollaan lenkkeilty kiitettävän paljon metsässä nyt syksyllä ja olen hirvittävän tyytyväinen, että Kaira saa siellä vapaana viipottaen huippuliikuntaa verrattuna teitä pitkin maleksimiseen.
Olemme löytyneet myös kalastamasta useampaan otteeseen ja meiti on nostanut enemmän ahventa kuin osasin kuunaan kuvitella. Kaira on esimerkillistä ja vaivatonta seuraa veneessä ja voipa tuota sanoa tarkkaavaiseksikin, mitä ajottaiseen kohon vahtimiseen tulee:

Pitää K:n pitää vahtia, kun Äijä vaan poseeraa.

No uppoaako se korkki?


Välillä käytiin maissa kokeilemassa rannalta. Kaira seuraili lintuja.

Mennään jo veneellä.

Ja sitten kuono kohti kotia.

Harmillisesti ei ollut kamera mukana kuin yhdellä näistä reissuista. Ja se oli aika harmaa päivä se.

Kaira ja kulunut kesä

2011-08-10T22:38:00.001+03:00

Yhtäkkiä kulunut kesä on antanut jo tilaa syksyn viileydelle kun vihdoin päivitän tätä blogia. Kairalle (kuin myös allekirjoittaneelle) nämä hailakat kelit ovat olleet varsin mieluisia kaikkien paahteiden jälkeen.
Ensimmäiseksi pitää yllättäen kertoa tämänhetkinen terveystilanne.. Kortisonikuurin lopetin pari viikkoa sitten, eipä siitä merkittävää apua enää pienellä annostuksella ollut. Kaira kutisee kohtalaisesti ja silmät ja korvat oireilee vähän vuorotellen. MUTTA. Kaira on tosi pirteä, lähes pentumaisen eloisa ja leikkisä. Näitä se ei ole ollut lähes tulkoon vuoteen. Karvaansa se on pudottanut nyt kolmisen viikkoa, mutta tällä kertaa ei irtoa päällikarvaa kuten silloin huonoina aikoina. Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä kunhan jaksaa silmiä ja etenkin korvia putsata. Ehkäpä talven siitepölyttömyys ja uusi turkki tuovat vielä paremmat oltavat.
Keväästä saakka Kairan jokapäiväiseen ohjelmaan on kuulunut kahlailu ja yhä vain sen pitää päästä liottelemaan koipiansa jokeen useaan otteeseen lenkeillemme. Kesän päivät oli jopa niin kuumia, että Kaira innostui omasta, siskoni ja Pyry-koiran esimerkistä uimaan muutaman kerran! Ja se onkin siinä aika taitava (etenkin jotenkuten räpiköivään emäntään verrattuna!). Oikea uima-asento löytyi miltei heti alkuunsa ja Kaira ui selkä ja niska tasaisesti pinnalla hännän kauniisti kieppuessa. Harmillisesti ei ole yhtään kuvaa tästä puuhasta, mutta rantakuva (ja muutama muu) kumminkin tässä:

Mitäpä olisi kesä ilman kaivuupuuhia?

Paras makuupaikka on tietysti itse kaivettu kuoppa:

Vaikka kelpaa se suontapainenkin, kun kaipaa tehokkaampaa viilennystä..

Sisätiloissa päiväunille sopii sänky..

mutta sinne ei pääse tässä "rapakunnossa", kun pesulta on onnekkaasti säästytty:

Pitäähän Ka(o)iran antaa olla koira, oli kesä tai talvi!

Kaira on muuten petrautunut juoksussakin otettuani itse pyörän alleni mettäteille.

Raittiita syyslenkkejä teillekin koirienne kera! Seuraava otanta Kairan elämästä ilmestyy toivottavasti ennen lumia. Loppukuvat Kairasta lätäkössä, mihin sopi sukeltaakin!:

Kesä ja kortisoni

2011-06-14T10:39:00.005+03:00

Kaira kävi vaihteeksi eläinlääkärin pakeilla pari viikkoa sitten. Allergiatestituloksista lääkäri sanoi sen verran, että ruokavalion saa aika hyvin kasattua kun siltä puolelta ei enempää noita aineita ollut ja, että raaka-aineiltaan sopivaa nappulaa voi esim. matkoja varten ottaa käyttöön, jos säilyttää pakastimessa varastopunkin lisääntymisen estämiseksi.
Heinien ja puitten puolesta lista taas näytti aika hurjalta ja ennen käyntiä yltynyt kutina menee siitepölyn piikkiin. Näinpä ollen Kaira on koko kesän kortisonikuurilla.

Kairalla oli tuolloin myös silmätulehdus toisessa silmässä, joka lähti viikon silmätippojen käytöllä, sekä lievä sekainfektio korvissa, jotka eivät vielä tippokuurinkaan jälkeen tunnu pysyvän puhtaana. Kaira ei yhtään tykkää korvien sörkkimisestä ja eläinlääkärillä ei oo puhettakaan käydä ilman kuonokoppaa K:n luonteen muutenkin huomioon ottaen. Siitä on tullut aika ärripurri joissain tilanteissa, vaikka on moninpuolin kovin helppo koira.

Jokatapauksessa tuntuu ettei tämän tytön kanssa murheet lopu ja jatkuvasti tulee jotakin uutta edellisen oireen tai ongelman kadotessa, aika ajoin se pistää itteä surettamaan. Ikävintä on silloin kun K:sta huomaa ettei se selkeästi ole oma ittensä vaan jostain vaivaantunut tai apea, pahimmillaan yhteistyöstä vähät välittävä ja kiukutteleva. Sitä asiaa kun ei kortisoni auta, päinvastoin. Annos onneksi pienenee koko ajan ja tarkoitus olisi päästä mahdollisimman pieneen ylläpitoannokseen, millä kutina pysyy kurissa. Ja mainittakoon vielä, että painoa K oli saanut pari kiloa lisää ja pikainen punnitus näytti 27,4 kg kesäkuun ensimmäisenä.

Allergeenia allergeenin perään..

2011-05-25T18:50:00.007+03:00

Jo on aikakin kertoa K:n kuulumisia. Valitettavasti en juuri ole panostani pistänyt tähän päivittelyyn!

Kairan juoksut tuli kuukausi sitten, päivälleen puoli vuotta ekoista. Niiden alkaessa vatsaan ilmeni pieni punainen ihottuma, joka kuitenkin katosi parissa päivässä. Juoksujen aikaan K on ollut normaalia rauhallisempi ja kaivannut tavallista enemmän läheisyyttä. Toki myös ajottaiset kuumat kelit on pitäneet Kairaa aloillaan. Kutinoita ja korvaoireita on tässä ollut välillä jonkin verran reilummin, mutta ei edelliseen kiima-aikaan verrattavia.

K on ollut mukani myös raksalla, ja saanut jälleen maalia kauniisiin karvoihinsa! Turkki on muutoin hyvässä kunnossa, vaikka vasta reilu kuukausi sitten loppui se karvojen putoilu.. Kertaalleen oon sen pessytkin. Seuraavaa karvanlähtöä odotellessa..

Kolme viikkoa sitten vuosirokotuksen yhteydessä K:lta otettiin verta putkiloihin allergiatestejä varten. Yleisesti ottaen olen hieman skeptinen näiden testejen paikkansa pitävyyttä kohtaan, mutta tulokset kuitenkin tulivat tänään kertoen seuraavaa:
positiivisia allergeeneja 18, ja rajoilla olevia 6.
Positiivista näyttävät kasveista ja puista: nata, raiheinä, tuoksusimake, järviruoko, nokkonen, revonhäntä, voikukka, koivu, saarni, jalava ja pyökki. Rajoilla ovat timotei, jauhosavikka ja pähkinäpensas.
Sisäilman homesienistä yleisimmät Penicillium ja Cladosporium, joista jälkimmäinen rajalla, ja näiden lisäksi Candida Albicans ja Nogrospora.
Pölypunkeista toinen on rajalla ja toinen positiivinen, kolmesta varastopunkista 2 positiivista (ei siis pussiruokaruokintaa K:lle jatkossakaan).
Ruokapuolella tulikin sitten onneksi vain muutama kohta: sika, maissi, ohra, durra, tomaatti ja ankka, sekä rajalla peura (mitä nyt ei muutenkaan oo hevin tarjolla, mutta laskettaneenko mukaan myös hirvi?).
En tosiaan ole eläinlääkäriin ollut vielä tuloksista yhteydessä, enkä ole asiantuntija, mutta voihan tässä kyseessä olla atopia-akita. Välillä K kaluaa erityisesti tassujaan ja hieroo kuonoa ja päätä lattiaan. Kesän vihreys on mahdollisesti näitä oireita pahentanut.

En ole vieläkään kamerankaan kanssa juuri heilunut (pitäsi ehkä saada uusi moinen) joten tuoreita kuvia on hintsusti.. Tässä nyt kuitenkin nukkumapaikka valittuna pari viikkoa sitten:

Ja viime kuulla:

Ja vielä päivälleen vuoden takainen kuva: Mikä muksu!

Tervehtynyt, kevyempi Kaira

2011-04-08T10:52:00.010+03:00

Kairan vointi on kohentunut huomattavasti. Se on eloisa oma itsensä ja pohjavillan paluu on tehnyt taas turkista tuuhean. Lievempää kutinaa ja yksittäistä päällyskarvan irtoamista on edelleen.

Ruokavaliona on tällä hetkellä pelkkä broileri, jauhelihana ja lihaisina luina. Perunan ja rahkan jätin aiottua aikaisemmin pois, koska kortisoniannoksen pienentämisen jälkeen kutina palasi ja Kairan kirsun viereen tuli rupea, joka lähtiessään vei karvoja ja muutti pigmenttiä kuonon sivuilta. Kairalla putosi näiden eläinlääkärikäyntien välillä paino reilulla kilolla. Tämänhetkiset K:n noin-mitat näkyy tuosta vasemmasta yläkulmasta ja huomata saattaa, ettei Kairaa ole massalla ja mitoilla "pilattu".

Kaira on aikoja sitten oppinut omatoimisesti avaamaan niin ulko- kuin väliovetkin. Lukkoja ei sentään osaa auki kopeloida, mutta nyttemmin on aukeillut poissaollessani myös kaapinovet. Mulla on kaksi kaappia, joissa on sekalaista tavaraa lankarullista vasaraan ja roskapostiin ja niistä Kaira yksin ollessaan on sitten etsinyt puuhasteltavaa. Neuvokas neiti.

Kevät on sulattanut lumet ja tuonut paljon uutta haisteltavaa ja kuovittavaa K:lle tuolla pihalla. Eilisellä lenkillä Kaira innostui kaivamaan kuoppaa joen rannassa. Itselleni huvittavan tilanteesta teki, kun K kääntyi joka kerta hämmästyneenä katsomaan kun itse potkimansa mutapaukut mäiskähtivät jokeen.

Tässä odottelen nyt K:n seuraavia juoksuja ja mitä ne tuovat tullessaan, paheneeko tilanne jälleen. Jos niin, sitten viimeistään on steriloinnin paikka. Ensi kuulla on K:n rokotukset ja kai minä tahdon ennen pitkää ne biopsiat ja allergiatestitkin otattaa. Kaiken varalta ja pahimpien mahdollisuuksien poissulkemiseksi.
Joka tapauksessa olen tällä hetkellä aivan hyvillä mielin K:n kunnon suhteen enkä usko, että mistään vakavasta on kyse.

Loppuun vielä pari kuvaa, mukana Pyry-poika.

Väsähtänyt Kaira

2011-02-20T18:22:00.005+02:00

Kaira on napsinut uutta ruokavaliota ja kortisonia nyt kahdeksan päivää ja ollut tämän ajan hyvin vähänlaisesti oma itsensä, tässä esimerkkejä muutoksista:

1. Laskenut vireystaso:
K nukkuu tai ainakin makaa suurimman osan ajasta. Ulos lähtee mielellään, mutta sielläkään meno ei kiihdy entisiin mittoihin. Kepeillä leikkii joskus ulkona, mutta sisällä ei leikitytä mikään. Pieni hihnassa veto, mitä on silloin kun Kaira on virkeimmillään ja vauhdissa, on jäänyt pois kokonaan. On ollut melkolailla apean oloinen koko viikon muutamaa valoisampaa, pirteää hetkeä lukuunottamatta.

2. Nälkä ja jano
Kairalla on jatkuva nälkä. Ruokamäärä on reilu kilo rahkaa, perunaa vähän vähemmän ja pari lorausta öljyä päivässä. Jaettuna kahteen isompaan ateriaan, ja pariin pieneen. Ulkona söisi joka toisen jäätyneen kakkakikkareen...
Kortisoni janottaa. Mutta ei Kairan kohdalla niin paljon, mitä eläinlääkäri antoi ymmärtää ja mitä olen asiasta lukenut. K juo noin kaksi litraa päivässä. Yöllä ollaan käyty pihalla pissalla yleensä kolmen ja viiden välillä. Eilinen lääkeannoksen pieneneminen kuudesta neljään tabletiin ei ainakaan vielä ole vaikuttanut tähän asiaan.

3. Pissa ja kakka
Em. yöllisen pissan lisäksi sitä tulee päivällä todella moneen otteeseen, kuten arvata saattaa. Pihalla ollaan käyty jopa kolmen tunnin välein ja välillä kakkakin on tullut yhtä usein. Uloste on useimmiten löysää.

Hyvänä uutisena kerrottakoon, että kutina on vähentynyt, kuten oli tarkoituskin. Aamuisin K rapsuttelee korvat, kaulan, silmät/kuonon sekä nuolee tassuja ja peräpäätä vähiinsä. Tämä ajankohta on herättänyt kysymyksen pölypunkkiallergiasta, koska K viettää yönsä makuuhuoneessa, mikä tunnetaan pölypunkkien paratiisina ihan joka kodissa. Mutta siinä ne raapimiset ja kaapimiset sitten suurimmaksi osaksi ovatkin.

Eilen puhdistin korvat ja vielä pesin Kairan, joka hilseilee ja haiskahtaa hieman edelleen. Tänään oli kotoväkeä kylässä ja heidän lähdettyä Kaira on pissalla käyntiä lukuunottamatta vain nukkunut. Perheen jäsenten näkemisestä tyttö jaksaa onneksi innostua. :)

Tässä vielä Kaira siskon tanskalais-ruotsalaisen pihakoira Pyryn kanssa. Pyryn pää mahtuu hyvin Karskin suuhun.

Dieetille!

2011-02-12T17:18:00.007+02:00

Taas on pistäydytty eläinlääkärillä, joka vahvisti allergiaepäilyni sekä sen, että Kairan iho on vähäisestä hilseestä, parista punakasta näpystä ja värin paikoittaisesta tummumisesta huolimatta aivan hyvässä kunnossa. Kutinaan Kaira sai tällä kertaa kortisonikuurin, mutta rapsuttelun aiheuttajasta koitetaan päästä eroon eliminaatiodietillä.

Dieetin ensimmäinen kuusi viikkoa lähti käyntiin perunalla ja maitorahkalla. Eihän se kovin ravintorikasta ole, mutta siinä ne harvat aineet, mitä K ei ole jo saanut. Tuntui itsestä tosi ankealta laittaa herkuttelijakoira moiselle annokselle, mutta ilokseni sain huomata, että maitorahka on Kairasta mitä maistuvinta! Rahka-perunaseokseen menee myös lusikallinen rypsiöljyä.

Suhtautumiseni tähän ruokapuolen muuttamiseen on optimistinen, vaikka se on pitkä ja sitoutumista vaativa prosessi, uskallan toivoa tuloksia. Ehkä olisi alunpitäen pitänyt paneutua barffaamiseen, mutta tästä se lähtenee. Ajankohta on hyvä siinäkin mielessä, että valtaosa kasvuista on kasvettu eikä "täysikokoinen" koira vaadi niin tarkkaa ravintoaineiden saantia. Kairan elopaino eilisessä punnituksessa oli 25 kiloa, ja massa on se, mitä on K:n kasvuun vielä odotettavissa.

Tässä kuva Kairan turkissa tapahtuneesta muutoksesta vajaassa kuukaudessa. ("Onko Kaira laihtunut?"-kyselyt jatkuvat edelleen, ja katsokaapa tuota häntää :/ ).

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kaira menettää koko pohjavillansa. Aiempi karvanlähtö/pentukarvan vaihtuminen eivät ole olleet samoissa mittakaavoissa ja nyt on myös lähtenyt "päällyskarvaa", mitä täytyy työstää takaisin.

Puolivälissä

2011-02-02T20:45:00.007+02:00

Kaira on ollut pestävänä nyt kaksi viikkoa ja näyttää siltä, että shampookuurin loputtua toisen parin viikon päästä, ollaan taas menossa eläinlääkärille.
Iho kainaloissa on parempi ja kauttaaltaan ainakin omaan silmään aivan hyvässä kunnossa, mutta kutinalle ei näy loppua. Korvat olen putsannut pari kertaa töhnästä pitkästä aikaa ja epäilen vahviten, että allergiasta tässä on kyse. Sitä selviteltäneen sitten ensi lääkärikäynnillä ja ruokavaliota lähdettäneen muuttamaan seuraavana hoitokeinona.

Olen myös harkinnut Kairan sterilointia pelossa, että juoksut saavat seuraavallakin kerralla aikaan moisen oireilun. Plus lukuisat muut hyvät puolet, mitä steriloinnissa on: nisä-, kohtu- ja munasarjasyöpä riskin pieneneminen, hormoneista johtuvat mielialamuutokset, eikä tarvitse vahtia poikakoirien varalta, perhepiirissäkin kun on kaksi..

Minulle on päivitelty ja kyselty Kairan laihtumisesta. Voi olla, että joulun jälkeisen syömättömyyden johdosta sitä vähän tapahtuikin, mutta pääasiassa kyse on vain turkin puuttumisesta. K:n karvapeite on aivan ohut ja paikoittain todella harva. Ostin furminatorin vain saadakseni todeta, että Kairan ennen hienonhienosta, tuuheasta kippurasta ei jäänyt jäljelle kuin ohkainen soiro häntää. Myös kaulapantaa olen joutunut pienentämään jo kahdesti. Onko karvanlähdön seuraukset oikeasti tämmöiset?
Fyysisestä kasvusta sen verran, että K:lla on vihdoin etupää ottanut kasvussa kiinni takapäätä ja selkä alkaa olla suora korkean takapään sijaan. Myös vatsalinja on huomattavan ylhäällä nyt, kun karvattomana katsoo ja tosiaan, hoikalta koiralta näyttää.

Ja pesuista vielä, että kaiken kaikkiaan ne taitavat olla Kairan elämän harmillisin asia tällä hetkellä. Voi tyttöparkaa, sen ilmettä ja alistunutta olemusta, aina pesuhetken tullessa.

Näistä ikävistä suihkuista ja kutinoista huolimatta Kaira on ollut hyvin eloisa ja ihana itsensä.
Laittaisin kuvia K:n tämän hetkisestä ulkoasusta, jos kameraan olisi piuha. Ehkä myöhemmin. Päivityksiini joka tapauksessa kuuluu aina kuva, joten otettakoon arkistosta:

Maanantaiversio

2011-01-18T19:32:00.007+02:00

Välillä vitsailen, ettei murheet lopu kun omistaa koiran, joka on kuin maanantaiversio.
Kairan kutina ja karvanlähtö ei hellittänyt kuin hetkeksi. Antibioottikuuri tehosi hienosti ihon tulehdukseen, mutta K:n karvoitus on entistä pahemmassa jamassa, eläinlääkärinkin nähden. Kairassa on täysin pohjavillattomia laikkuja, kaikki jalat, mahanalus ja kainalot harvassa karvassa paikoittain punoittaen. Myös yksi nisä on ollut rikki ja sen vieressä ruma rupi, kuten hännässäkin.

Tälläkään kertaa raape- ja karvanäytteestä ei löytynyt mitään. Lääkärin mielestä iho mahdollisesti hilseilee rasvaisesti antibioottikuurin johdosta. Olen huomannut K:sta jäävän käsiin erilaisen, "lian", tunnun. Hilsettä en ole havainnut, vaikka harja on heilunut liki päivittäin. Hoidoksi saimme pesun Malaseb-shampoolla kolme kertaa viikossa noin kuukauden ajan ja sitten soiton tilanteesta.

Toivottavasti tällä kertaa päästään tällä. Jos ei, jatkotoimenpiteet lähtenee ruokavalioon puuttumisesta sekä mahdollisesti ihopalanäytteestä. Joskaan lääkärikään ei halunnut mennä asioiden edelle ja oli hyvin luottavainen pesukuurin tepsimiseen.

Kaira, joka menee ihmisarkuudestaan (K pelkää muuten vauvoja! Tai ainakin veljenpoikaani.) huolimatta aina reippaana liki paikkaan kuin paikkaan, muisti eläinlääkärin ovella edellisen käyntimme ja päätti pistää kampoihin mitä sisäänastumiseen tuli. Toimenpidehuoneeseen asti meni vähän raahaamiseksi ja eläinlääkärin käsittelyn ajan sen kun muraji. Lääkäri tuumasikin, että tuntuu olevan kuin periaate-murinaa. Tartte siinä kopeloida ja nyppiä, moitti Kaira.

Se siitä maanantaiversioakitasta terveys- ja käytöspuoliensa kanssa näin tiistaina. Tosisnansa en voi kuin koputtaa puuta, ettei pahempia ongelmia ole esillä tällä tytöllä. Foorumilta kun saa aika ajoin lukea toinen toistaan ikävämpiä uutisia yksilöitten terveysongelmista sekä rodun tulevaisuudesta ylipäätään..

Setäni sanoi minulle kerran, että olen heidän oma rakas lapsi, vaikkei mullois yhtään hiusta pääs. Lainaan häntä ja totean, että Kaira on meidän oma rakkain koira, vaikka vailla karvan karvaa.

Kaira kauniina kesällä.

Kaira 1 v.!

2011-01-08T18:01:00.007+02:00

Ensimmäinen elinvuosi takana, toivottavasti useita vielä edessä.
Ja näitä lumisia talvia Kairalle lahjaksi.

Murhetta

2010-11-23T19:54:00.006+02:00

Kairan juoksut tuli tovi sitten päätökseensä samalla, kun valtaisa karvanlähtö alkoi. Imuri on heilunut liki joka päivä ja teräskampa jokusenki kerran. Ylimääräinen siivoilu ja kylillä kulkeminen kuteet karvoilla kuorrutettuna eivät kuitenkaan riitä murhetta tuottamaan. Koko koiran kattava kutina ja turkiton takareisi sen sijaan riittävät.

Kaira on toista viikkoa raapinut itseään lähes yhtä soittoa. K:n yöt menee rapsutellen ja allekirjoittanuttakin valvottaen kaikella sillä liikehdinnällään, ulkoilu menee osin lumisessa maassa kierien, helpotusta kutinaan hakien. Ajattelin aluksi, että on vain reaktiota karvan vaihtumiseen, kunnes viikonlopun kahdessa päivässä oli oikean takajalan sisäsyrjä kokonaan punainen ja karvaton. Tälle päivälle saatiin sitten lääkärireissu.

Eläinlääkäri tuumasi, että voi olla todella rankka reaktio ensimmäisiin juoksuihin, koska iho vaikuttaa muualta terveeltä eikä karvanäytteen mikroskopioinnissa havainnut ulkoloisia. K:n ruokavaliossa ei myöskään ole ollut muutoksia.
Reiden ihotulehdukseen K sai kahdenkymmenen päivän antibioottikuurin sekä kaulurin. Kauluri on pannalla kiinnitettävää mallia ja mulla ei satu juuri olemaan sen pieniin lipareisiin sopivaa pantaa Kairalle. Sitä tuossa kuitenkin soviteltiin ja K meni törmäillen pitkin kämppää. Koska Kaira on kuitenkin aika rauhassa antanut jalan olla eilisen ja tämän päivän, väsäsin sille housut peittämään tuon alueen ja menen ihan seuraten ja kieltäen, jos alkaa hammastella reittä. Housut on ohutta ja löysää puuvillakangasta, ettei aran alueen hautuakaan pitäisi tällä suojauskeinolla.
Varatoimena määrättyä ulkoloishäätöä varten Kaira myös punnittiin ja vaaka näytti 24,8 kiloa.
Eli näillä nyt mennään ja toivon mukaan tuo kutina katoaa ja iho paranee eikä tartte lähteä shampoopesuihin, mistä oli jo puhetta, eikä varsinkaan mahdollisia allergioita kartoittamaan.

Muutoin Kairan elämä on pitänyt sisällään lähinnä talvesta nautiskelua. Koko K on ollut kuin eri koira, tyttö vallan elementissään, talven ja kunnon lumien tultua. Ja kuten yllä olevista kuvista jo näkyy, riemua on riittänyt.

Päivitystä ja pentupoltetta

2010-11-03T12:43:00.000+02:00

Linkkeihin on päivitetty nyt muutama uusi akitablogi. Uusimmat blogiseikkailijat ovat siskokset: pieni, musta Mura ja hieno Hito Vuorenvarman M-pentueesta. Kannattaa kurkata ainakin, jos tahtoo pentukuumeen! Itseänihän tuo vaiva pitää vallassaan sitä enemmän mitä näitä naperoita netin välityksellä näkee.
Yrittänen pitää itseni aisoissa ja etsiä syitä, miksi en lähtisi sitä toista sijoitus-/jalostuskoiraa hankkimaan tässä vaiheessa.. Asian toki olen nostanut tapetille jo, mutta toisaalta tahtois vielä aikaa Kairan kanssa kahdenkin. Jännittääkin nähdä mihin K:n luonne asettuu, kun ikää tulee vielä pikkuisen lisää ja ekat juoksut on takana päin.
Tässä juoksujensa aikana K on ollut kovin rauhallinen, nukkuu suurimman osan ajasta ja meno ulkonakaan ei ylly entisiin mittoihin. Muutaman hassun kerran sen on saanut hetkeksi leikkimään ja metsälenkin vapaana juoksentelu maittaa tytölle kyllä.

Tyttöjen juttuja

2010-10-25T18:09:00.001+03:00

Meidänpä tokoilut siirtyivät myöhempään ajankohtaan ennen alkamistaan, Kairasta kun tuli "iso tyttö" ensimmäisine juoksuinensa! Veristä tiputtelua on ollut nyt liki viikon verran ja K on pitänyt huolella ittensä ja lattiat puhtaana, joskin jälkimmäiset ovat muutenkin vailla pesuainepesua..

Pari ensimmäistä juoksuyötä meni ittelläkin heräillessä K:n kanssa yhtaikaa, kun se täällä käveleskeli, meni välillä sohvalle makoilemaan, söi, joi ja piti nuoleskelusessioita. Välillä tytöllä on ollut myös tarvetta ängetä viereen tai saada huomiota. Asioita, joista ei yleensä piittaa. Ulkona liikkuminen on ollut enemmän jatkuvaa haistelua ja lenkin tavalliset pari pissaa on muuttunut useamman kerran kyykkimismerkkailuksi, vaikkei oikein mitään tulisikaan. Ruoka on maistunut tavallista paremmin, välillä vallan mittavissa määrin. Äh, näitä naisten vaivoja.. Vaikka kiva, että kaikki on siltäkin saraa kunnossa näillä näkymin.

Sitten vielä iloinen uutinen: Kaira on akitakalenteri 2011 syyskuun tyttö! :) Kuvana on "Mettäilyä" tekstissä esiintyvä ensimmäisen kuvasarjan 3. kuva, jossa K makaa kivellä. Yhdistyksen foorumilta (vaatiipi kirjautumisen tosin) löytyypi keskustelu, jossa linkki muihin kalenterin kuviin ja tilausohjeet, jos joku tahtoo pysyä päivistä perillä akitojen avulla.

Vitsi, kun ei oo pitkään aikaan tullut kuljettua kameran kanssa, eikä laittaa tähän tuoretta kuvaa. Pistettäköön siis kuva ajoilta, kun K oli jo voimakasluontoinen, mutta kaikkea muuta kuin iso ja sukukypsä:

Winter is coming

2010-10-17T20:59:00.001+03:00

Talviaamut ovat saapuneet. Päivän ensimmäinen pissalenkki on tehty lumisissa tunnelmissa pariinkin kertaan tällä viikolla. Kairan ensireaktio tulleeseen lumeen oli lätkäistä kieli heti pihan parkkipaikalla valkoiseen höttöön.
Eilinen visiitti Kauhavalla oli hyvinkin luminen verrattuna kostean kalseaan Seinäjokeen. Mettälenkillä Kaira pitäytyikyin poissa kohmeisista vesikuopista tyytyen hotkimaan lunta janoonsa.

Näissä tunnelmissa muutos siis sivun ulkoasuunkin: vielä niitä lehtiä tippuu, mutta on sitä kaunista kuuraakin. Täällä odotellaan tuulisten, pimeiden iltojen iloksi sitä talvea ja valkeutta.
Tekstin otsikko on valittu vähiinsä muistutuksena tästä: Game of Thrones/Winter is Coming , Game of Thrones/Raven Odotan kovasti, enemmän kuin edellämainittuja. Aikakin on pidempi.

Kaira oli taannoin mukanani töissä ja kuinka onnistuikaan saada maalia kauniisiin karvoihinsa. Pahimmat klöntit jouduin saksimaan ja K sai kivat, paljaat pyörylät turkkiinsa. Korvia, niskaa ja vähän häntääkin koristaa edelleen siniset roiskeet. Eli eipä olla osallistumassa Seinäjoki KV:en. Joskaan suuresta menestyksen menettämisestä ei liene kyse. Kaira pelkuroi entiseen malliin ja eihän siitä tuomaroinnin käpälöinnistä mitään olisi kuitenkaan tullut... Ehkä vähän isompana tyttönä sitten :)
Sen sijaan ollaan menossa tokon alkeisiin ensiviikolla. Menestystä en odota siltäkään saralta, kunhan ilmoitin meidät saadakseni jotain uutta, yhteistä touhua elämään.

Kaira on alkanut pistää myös todella kampoihin toisille koirille. Aggressiivisuudesta eikä räyhäämisestä Kairan suunnalta ole kyse, mutta periksi ei kyllä anneta enää, jos tulee toinen rumasti sanomaan tai leikki menee liian pitkälle. Joskin Kaira on leikeissään aika raju ja useimmiten puistossakin vastaantulevat koirat ovat kooltaan Kairaa pienempiä. Saa nähdä kuinka tulevaisuudessa käy, päädytäänkö siihen paljon puhuttuun akitan vieraskoira-aggressiivisuuteen.

Tälläistä eloa täällä tähän väliin, ei erikoisia hyvässä eikä pahassa. Päivääkään en Kairattomaan vaihtaisi. Tässäpä vielä tunnelmakuva:

Mettäilyä

2010-09-20T18:04:00.008+03:00

Suurempia saavutuksia tahi muitakaan kuulumisia Kairan elämästä ei tältä erää ole kerrottavana. Syksy on lähtenyt käyntiin lähinnä metsälenkkeillen ja K onkin ollut liki yhtä "suurena" apuna marja- ja sienitalvivaraston kartuttamisessa kuin meitikin. Laitettakoon siis kuvat kertomaan tunnelmista:


Kalliolle, kukkulalle... sitten kiihdytystä suuntaan jos toiseen. Välillä täytyy tarkastaa maisemat, painaa puo parhaalle paikalle ja havainnoida hajut.

Aina ei voi voittaa, nimestä huolimatta

2010-08-30T21:00:00.003+03:00

Otsikolla viittaan edellisen kirjoituksen aiheeseen, sekä vähän arkailuun eilisissä mätsäreissä.

Ensiksi tätäkin kautta vielä kiitokset kaikille Kairan (ja mun) tilanteeseen osaa ottaneille. Läheisten, foorumin akitapoppoon ja kasvattaja-Nooran puheet ja viestit ovat olleet pahoittelujen lisäksi tosi kannustavia. Pahimmasta pettymysharmistuksesta on jo päästy, vaikka eittämättä lääkärikäynnin jälkeinen yö meni itsellä valvoessa. Kairaahan ei taida yksi silmä tai sen puute hetkauttaa.

Mätsäreissä tuli Kairan koskettamisenvälttelytaidot todettua taas. Pentukehän tuomari yritti useampaan kertaan asiantuntevaan tapaan Kairaa lähestyä saamatta kertaakaan edes hipaistua karvapeitettä, hampaiden katsomisesta nyt puhumattakaan. Kanssamme kehässä ollut koira oli liikkeiltään Kairaa höseltävämpi ja tämäkin tuomari antoi kyllä K:n muusta esiintymisestä kehuja, mutta syy sinisen nauhan saantiin oli selvä. Tuomari oli kyllä oikein mukava ja asiallinen kopeloiden kaikki (muut) koirat tarkkaan. Sinisten kehässä saatiinkin ykkössija; ruusuke, pokaali ja makupalapussi ja näin päästiin ekaa kertaa BIS-kehään.

Koko mätsäri oli jotenkin ei-niin-loppuun-asti suunniteltu, ainakin ajoituksen suhteen. Odottelimme liki kaksi tuntia BIS-kehän alkua jo yli tunnin siellä seistyämme, ja yhdessä kehässä pyöri pikkupentuja ainakin puoli tuntia muiden kehien jo päätyttyä. Kaira olikin aivan tympääntynyt ja poikki, kun viimein jäljellä olevat kahdeksan ykkösijan saanutta koiraa pääsi kehään. K ei enää edes seissyt vaan istui ja tuijotteli takana olevan koiran emännän kädessä olevia makupaloja. Edellämme juossut sakemanni jarrutteli, että olimme täräyttää kaksi kertaa perään, joten touhu oli sen näköistäkin. Kehässä olivat kaikki kolme tuomaria ja Kaira ei antanut heistä kenenkään itseensä koskea. Tosin yksi ei edes yrittänyt vaan ohitti Kairan päälle katsomatta. Kaira putosi neljäntenä, mutta kivasti kaikki BIS-kehässä olleet saivat vielä hienon oranssin ruusukkeen, vinkulelun ja purtavaa!

Oli myös mukava nähdä komeaa akitapoika Neroa taas! Väkensä kanssa oisi mieluusti puhellut enemmänkin, mutta kun pitää ensisijaisesti oman koiran perään tuolla mätsäreissä kunkin kattoa eikä seistä juoruamassa. :D Akitaihmisiin ei täällä päin juuri törmää, paitsi noita amerikkalaismallisia omistajineen tuntuu tulevan vastaan tuutista jos toisesta. Oli kyllä kiva, kun tuli eräs nainen kysymään, että onko tämä se OIKEA akita. Kertoi olevansa rodun fani ja otti pari kuvaa makoilevasta Kairasta. Kotiin päästyä Kaira nukkui ja makoili lopun iltaa, eli oli rasittava kolmetuntinen (ihmisille) kylmässä säässä.

Mutta niin, tuo Kairan ihmisarkailu näyttää vieläkin olevan aihe kysymysmerkillä, kun joissain harvoissa tilanteissa sitä ei esiinny lain ja useimmiten se on taas liki voimavaroja vievä juttu. Nyt Noora sanoikin, että tällä silmäasialla on saattanut olla vaikutusta siihen, että K:lla on tuollainen epäilevä/epävarma suhtautuminen. Tiedä sitten. Tavallaan on helpottavaa, että nyt ei tarvitse Kairaa kiusata näyttelyravaamisilla, kun ei jalostuksen takia tartte metsästää hyviä tuloksia. Haetaan näillä eväillä se EVA Sjk KV:sta kuitenkin.
Noora meinasi myös, että ennen pitkää löytyy mulle toinen jalostuskoira ja K:lle kaveri. Nyt olisikin aika tutustua tuohon postissa tulleeseen Kasvattajan peruskurssi -materiaaliin ennen kurssia. Suunnitelmissa ja toiveissa muutoin on tällä hetkellä vain saada Kairasta hyväkäytöksinen, terve ja tyytyväinen aikuinen akita. Siinä on Voittoa kerrakseen!

Synkkyys

2010-08-28T12:19:00.001+03:00

Koska kaikki eivät tuota akita ry:n foorumia seuraile, kerrottakoon uutinen myös täällä.

Kairalla todettiin eilisessä silmäpeilauksessa vakava-asteinen PHTVL/PHVP oikeassa silmässä. Verikudosjäänteet/plakki ylettyvät papillaan asti, eli näkökyky on melkein kokonaan mennyt jo tässä vaiheessa. Kaihin tullessa sitä ei voida kirurgialla hoitaa.
Kipuja Kairalla ei onneksi ole, eikä sen elämänlaatu merkittävästi heikkene vain yhdellä silmällä elellessä. Jalostuskäyttömahdollisuuden tämä vei pois.
Itselleni uutinen oli melko musertava, vaikka eihän Kairan arvo lemmikkinä (ja perheen lellikkinä) vähene lain. Sijoitussopimuksen rauetessa saan Kairan kokonaan omakseni odotettua aikaisemmin.

Näistä ikävistä uutisista huolimatta, mennään huomenna pitkästä aikaa koittamaan onnea mätsärikehään. Saapahan nähdä, pääsikö Kairalta kehäkäytös unohtumaan. Ollaan myös hoidettu ilmottautuminen Seinäjoki KV:hen lokakuulle.

Akita goes autumn

2010-08-23T14:41:00.002+03:00

Täällä ollaan päätetty aloittaa syksy ja siksi blogin uusi, vuodenaikaan sopiva ulkoasu. Koittakaa tottua. Oranssi on oma lempivärini ja sen sävyjä löytyy Kairankin karvapeitteestä, joten muutos ei ollut paha tehtävä. Joiltain osin voin tulla vielä lookkia muuttamaan, mutta pääosin näillä mennään varmaan lumen tuloon asti.

Olemme päässeet myös verkkokauppa Hullupulun lemmikkiblogilistalle. Kyseinen kauppa tarjoaakin blogin lukijoille kuun loppuun saakka -30% ostoista koodilla "kaira". Eli jos jollain tarvetta uusille romppeille tai leluille lemmikille, kannattaa käyttää hyödyksi.

Muuten ei suurempia päivityksiä ole tältä erää. Elopaino eilisessä mittauksessa näytti Kairalla 22 kiloa. Vaaka on vanha eikä täysin vireinen, joten on noin-punnitus.

Koirapuistoilua ja kiperiä tilanteita

2010-08-17T18:58:00.004+03:00

Ensialkuun on kerrottava, minkä "ihastuttavan" tavan Kaira on aloittanut. K kun ei ole sänkyyn pyrkinyt enää sen jälkeen, kun pää on yltänyt reunan yli enkä ole koskaan sängystä makoilemasta tyttöä yllättynyt. Sohvallakaan se ei viihdy kauaa kerrallaan, kun lattialla on viileämpi. Mutta kuinka ollakaan, Kaira on tullut tunnin, parin aamu-unille selkääni vasten sänkyyn nyt kahtena aamuna. Ja tietysti peräpää tyynylle päin! Siinä saa sitten hännän suuhunsa heti, kun meinaa päivänsä aloittaa.

Sitten otsikon aiheisiin.
#1 Ollaan päästy koirapuistoilun ja Kaira lajitoveriensa makuun. En osannut odottaa puistosta löytyvän ilta-aikaan helposti seitsemän koirakkoa kerralla. Keväällä, kun käytiin katsastamassa, ei paikalla ollut ketään.

Kolmella tähänastisella käyntikerralla on nähty jos jonkinlaista koiruutta kaikenkokosista kaikenikäisiin.
K on pistänyt parastaan toisten hännissä roikkuen ja vastapuolten koista riippumatta. Ainoa, missä Kaira ei näytä pärjäävän toisille on nopeus. Hauskaa katsottavaa, kun K jahtaa itseään isompaa koiraa kiertäen pensaikon tms. toiselle puolelle ja pysähtyen aina arvioimaan kummaltako puolelta pusikkoa toinen tulisi, jos yllättäisikin tullen vastaan. Ei siis mikään aivan tyhmä tyttö, vaikka liikkeiltään hitaampi.

K tuppaa myös olemaan vähän toisten selkien päälle hyppivä, jopa selättävä. Onko se nyt sitä akitan dominoivaa luonnetta, rodun edustajastahan ei pidä odottaa koirapuistokoiraa. Mutta kuitenkin se on saanut myös kokemusta periksi annosta yhdeltäkin nartulta päätyen itse maahan makoilemaan toisten leikkiessä ympärillä. Eli se rauhanomaiseen tapaansa osaa myös antaa olla. Ja aikuusuuttahan tuon näkee mitä siitä lopulta tulee, kun enimmät leikit on leikitty.

Kaira näyttää sopivan myös poikakoirien mieleen, joskin se itse taitaa ajatella toisin. Tai olla vain naiselliseen tapaan vaikeasti tavoiteltava ja koppava. Nimittäin näiden nuorten uroiden käydessä liian läheisiksi Kaira tulee ja hyppää penkille viereeni tyyliin: "Tännepä ette ylläkään/Pidä nuo poissa musta". Tosin saakin sen seitsemän kuukauden ikään vielä moiset poijat jäädä! :D
Kai tämä kaikki on sitä hyvää harjoitusta kanssakäymisestä lajitoverien kesken.

#2 Jos ei urosten lähentely-yritysten välttelyjä lasketa kiperiksi tilanteiksi, on niitä otsikosta huolimatta ollut vain yksi. Ajallisesti viime perjantaille sijoittuva, joka ajoi meidät eläinlääkärille asti.

Kaira veteli vielä aamupäivätorkkujaan aamupissatuksen jälkeen parvekkeella tullen sieltä yhtäkkiä eteeni näyttäen siltä, että nyt oksettaa. Mitään ei kuitenkaan ulos tullut ja K:n hengitys tiheytyi. Ihmettelin, että saako se henkeä ja kattoin suuhun, että onko siellä kurkussa jotakin. Suun avaaminen ilmeisesti sattui, kun K:lta pääsi pieni vinkaisu. Eli ei näkynyt kurkussa mitään eikä ampiaisen piston jälkiä turvonneena kohtana. Kaira löi maate, ja siihen jäi silmät kiinni ja liikkumatta näyttäen, että tajuhan siltä lähtee. Koitin vielä tarjota herkkua, että jos siitä kieltäytyy niin jokin on pahastikin vinossa. Siispä soitto eläinlääkärille, jossa taisivat epäillä ensimmäiseksi lämpöhalvausta ja käskivät tulla heti. No, olipa mulla taas autoa. No ei, kun en omista. Siispä herättämään joku, joka ei ole töissä ja pyytämään kyytiä.

Siinä vaiheessa, kun päästiin klinikalle asti (mikä oli hyvin pian) Kaira käveli omin jaloin ja oli muutenkin oma ittensä. Verikokeen ottamisen, kuumeen mittaamisen ja keuhkojen ja sydämen kuuntelun jälkeen päätyi lääkäri pitämään kohtausta kuitenkin ampiaisen pistona (ja kyseisen elikon syömisenä). Eli all is well ja säikähdyksellä selvittiin. Tai siis minä selvisin, vaikutti olevan mulle kovemman shokin paikka kuin Kairalle ittelleen. Vaikka sehän siinä joutu sorkittavaks ja sai neulasta vielä sääreensäkin.

Oli mukava kyllä nähdä ja huomata miten K:n luotto muhun on niin täysi tuollases tilantees. Sen kun piti vähän koittaa murista esim. kun vieraat ihmiset pistää mittaria pyllyyn ja tökkivät vatsan seutua jollaki stetoskoopilla. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan "moittinut" mua asettelemasta tai kopeloimasta itseään, kun otin kuonosta kiinni ja hiljensin, käänsin suotuisampaan asentoon tai pitelin muuten vaan paikoillaan. Kotioloissa moiset sen mielestä ylimääräset käsittelyt (niin kuin kynsien leikkuu) ovat sitte niin tympeää touhua, että pakko pistää vähän hanttiin. Mutta näinhän sen pitää mennäkin.

Palatakseni vielä aiheeseen #1, on herännyt epäilys koirapuiston tuomasta edusta ihmisiin suhtautumisessa. Ei Kaira sielläkään mene kenenkään rapsutettavaks, on vain kuin ei meitä kaksjalkaisia siellä oliskaan. Aidan ulkopuolisille toljottelijoille saattaa nostaa metelin, mutta ihme kyllä hiljenee kieltäessä. Mikä parasta, pari viimesintä vierasta kotona on tarkoittanut makkarasiivua ja sitten hiljaisuutta ja makoilua. Toinen vieraista sai aikansa oltuaan jopa hännänheilutuksen ja kunnian rapsuttaa korvan takaa Oi, Lottovoittoni!

Huomenna oisi mätsäripäivä, joskin näyttää ettei olla osallistumassa. Pesasin kyllä Kairan eilen koirien kuolista ja hiekasta puistoreissun jälkeen. Sai sitten tänään hieroa puoli naamaansa vihreäksi vastaleikatussa ruohossa ennen enempien irtokarvojen harjausta ja kynsien katkomista. Toisaalta harmittaa jättää menemättä, kun oisi viimenen tilaisuus harjotella ennen Seinäjoki KV:ta. Katsoo nyt, miltä huomenna näyttää muun ohjelmoinnin suhteen. Täytyy myös toivoa, että Kairalla on karvoja jäljellä tuolloin ekan virallisen näyttelyn aikaan!

Nukkuvan Kairan kuvat onnistuu parhaiten.

Lomailua

2010-07-26T14:35:00.005+03:00

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt Kairalla vallan lomaillessa. Seisottamista tahi muutakaan ei oo harjoiteltu.
Mökkeilemässä käytiin taas ja voi sitä Kairan vauhtia, rypemistä ja etenkin herkullisia makkaroita! Kyseisen mökin ranta ja piha toimivat aivan unelmaolosuhteina Kairalle. Rannassa oli kiviä, millä Kairan sopi istua ja toljotella ja vesi matalaa, että kelpas rämpiä kauan ja kaulaa myöten. Kairalla näytti olevan ns. häntäraja tuon kastumisen suhteen. Heti, kun meinas kaunis kippura juuresta kastua niin käänty K kuivalle maalle päin.
Tässä kuvat siltä reissulta:

En tiedä kostautuuko jossain vaiheessa se, että oon antanut Kairan olla niin vähällä koulutuksella kaikin puolin nyt. Oon tässä odotellut, että milloin se paljon puhuttu uhmaikä alkaa, kun mitään siihen viittaavaa ei ole tullut K:n käytöksessä esiin. Päinvastoin. Tuntuu, että K muovautuu päivä päivältä ihanemmaks koiruudeksi. Mahtuu joukkoon toki heikompiakin päiviä ja tilanteita, kun K on niin isoa ja itsenäistä tyttöä. Mutta ne kerrat, kun se osoittaa olevansa kiva "pikku"seurakoira tai vallan nulikka kepposineen korvaa kyllä parhaudessaan huonommat hetket.

Yksi esimerkki unelmaKairasta ja akitan vaatimasta huumorintajusta tuli, kun usutin isän ottamaan K:n mukaan metsään marjaan mennessään. Äijä pisti vähän hankaan eikä tahtonut sitä ottaa peläten, että se karkaa eikä hällä oo siellä aikaa sen perään kattoa. Meidän kotopihasta pääsee ojan yli suoraan pikkumetikköön ja lupasin tulla kohta perästä huutelemaan vakuutellen että ei se mihkään mene. Luottoni Kairaan on moisesessa tilanteessa satavarma huolimatta siitä, että se fasaanien ym. perään vähän onkin.
Mennessäni sitten tilannetta katsomaan kirmasi Kaira pää viidentenä jalkana, hyvä ettei häntä kuudentena pitkin puskia, asettuen vähän väliä Äijän viereen mättäälle maate. Ja kun Äijän silmä vältti, näin Kairan sujauttavan päänsä sankoon ja herkuttelevan marjoilla helpoimman kautta. Se kyllä tajus nokkia mustikoita suoraan puskistakin, äijä kertoi opettaneensa, mutta kuka nyt noukkimaan rupeaa jos sangosta saa aterian lähes katettuna.
Äijä vähän pettyi, kun palattiin kaupunkiin niin äkkiä ja sanoi jo, että ens kerralla, kun tuon Kairaa, niin menevät he sitten metsään.

Ainoa asia, josta olen huolissani on Kairan ihmisarkuus. En käsitä sen syitä ja millä keinoilla siihen vielä puuttuisin. Se on niin totta vie epävarma monien kanssa. Esim. haukkuminen kylään tulijoille on pahentunut, vaikka vieraat olisivat jo monta kertaa käyneitä. Ollaan tehty myös sitä, että mennään ulos vastaan tulijoita, koska kadulla Kaira on useasti ihmisistä kiinnostunut. Yhden kerran se rupes leikkimään täysin tuntemattoman naisen, joka oli yllättäen reitillemme ilmaantunut, kanssa. Pihalla tapaaminen tuttujen kanssa meneekin hyvin, mutta siinä vaiheessa kun tullaan sisälle alkaa luimuilu ja haukunta. Vaikuttaa myös, että miehiin tutustuminen on hankalampaa kuin naisihmisiin ja eniten kiinnostavia ovat lapset, mutta niidenkään ei anneta koskea.

Tämä sama koira ei missään vaiheessa ole piitannut imurista tai muusta mekkalasta. Viime yönä oli kesän kovin ukkonen ja Kaira makoili koko sen ajan parvekkeella moisesta moksiskaan. Tosin öinen ihmettely näyttää väsyttävän näin päiväsaikaan, kun K vetelee vain sikeitä.


Näyttääkö tämä koiruus siltä, että voisi mitään pelätä?

2 kk vs. 6 kk

2010-07-08T16:50:00.001+03:00

Oli pakko tehdä vielä tämmöinen Kairan kasvun hahmottamiseksi.
Ylempi kuva on otettu toisena kotiintulopäivänä 4.3 ja alempi tänään. Makuupaikkana edelleen sama sohvan reuna.
Huom. pidentyneiden raajojen samankaltainen asettelu!

6 kk

2010-07-08T15:01:00.000+03:00

Puolivuotispäivän kunniaksi kuvakollaasi:

Kairani, jota ei käpälöidä

2010-07-05T14:09:00.001+03:00

Käytiin taas pyörähtämässä mätsäreissä. Lauantai oli kuuma jo aamusta, onneksi tuuli. En tiedä johtuiko aikaisemmasta ajankohdasta vai harjoituksesta kun näissä aamupäivän mätsäreissä Kaira ravasi! Kertaakaan se ei kehää kiertäessä pistänyt istuen tai tarvinnut perässä vetää. Oli siis oikein edukseen ekassa kehässä, kunnes tuomari tuli kopeloimaan. Hampaat tuli katsottua ja sitten meni Kairalta väistelyksi, josta tämän kertainen tuomari sakotti: "Muuten tosi hyvä, mutta kun ei antanut koskettaa" , sininen siis.

Sinisten pentujen kehässä Kairalla olisi ollut energiaa vielä lyödä leikiksikin edessä kulkevan ja takana seisovan koiran kanssa. Tällä kertaa tuomarin kiertäessä koskettamassa koirien kylkiä, jätti hän K:n välistä tyytyen vain katsekontaktiin. Ei kuitenkaan pudottanut Kairaa ja saimme vielä kiertää kehän pariin kertaan, päätyen neljännelle sijalle.
Hyllylle päätyi edellistä hienompi sininen pikkupokaali ja ansaitut kumilelu ja makutikku kelpasivat Kairalle. Kiitokseksi esimerkillisestä ravauksesta K pääsi vielä järvelle riehumaan ja rypemään.
Kuva viilentymässä käyneestä Kairasta:

Sekä pari muuta kesäkuvaa vielä:

Akita istuu pöydällä, jos akita tahtoo.

Herkullinen pikkuluu.

2.

2010-06-16T23:48:00.001+03:00

Toinen, toka, kakkonen. 2. kerta toden sanoo: Kaira ei ravaa.
Se ei tykkää juosta, siitä se on tyhmää. Kiertää nyt kehää kun voisi haistella maata ja olisi toisia koiria, asvalttikin on kova ja kuuma. Hihna kiristää ja ympyrää pitäisi mennä, yök! Sitten seisoskella, kun istua olisi mukavampi. Vielä joku inha tuomari tulee tökkimään ja suuta tonkimaan, kaikkea kanssa.

Eli toiset mätsärit takana ja K pisti juntturoohin samaan malliin ellei pahemminkin kuin ensimmäisellä kertaa. Tuomariakin piti aristaa enemmän kuin viime kertaista. Tuomari oli kyllä asiantuntevan oloinen. Selvästi tunnisti rodun, kun sanoi kuuluvankin luonteeseen ihmisarkuuden (jonka siis pitäisi pidättyväisyyttä olla) ja kehui, että K:lla on tosi kauniit liikkeet. Kerkesi sentään nähdä ne, tässä vaiheessa juntturointi ei ollut vielä huipussaan. Nauha oli sininen tälläkin kertaa.

Noh, sinisten kehässä alkoi istuskelu, perässä vetäminen ja kehän toiselle laitaa pysähtyminen, kun muut olivat jo paikoillaan. Tuomari kysyi, että onko vielä makupaloja antaa. Totesin, ettei tässä vaiheessa enää toimi nekään.
Aika varmasti sen kehän vähäisimmistä juoksu- ja yhteistyöhalukkuudesta huolimatta K sai jäädä neljän parhaan joukkoon! Viimeksi pudottiin viidentenä. En keksi muuta selitystä kuin sen, että K on joko yksinkertaisesti kaunis, niin muodoiltaan kuin niiltä vähäisiltä onnistuneilta liikkeiltään, tai ainakin näitä tuomareita miellyttänyt yksilö.
Tuomarin jaettua sijat 4. ja 3, sanoi hän hieman pahoittelevaan sävyyn, että tahtoisi nähdä vielä K:n liikkeessä. En tahtonut K:ta enää kiusata ja saada inhoamaan itseäni. Noh, se on sitten näin päin, tokaisi tuomari ojentaessaan meille sinisen, toisen sijan ruusukkeen, ensimmäisen mennessä valkoiselle paimenkoiralle.
K:n kuljetus "palkintopaikallekin" oli työn takana. Taas näytti ihmisiä naurattavan esitys, jossa kuljetan koiraa jalkojen välissä kuvattavaksi.

En voi olla tyytymätön, toinen kerta ja ensimmäinen pysti!

Eipä sinne BIS-kehään pääsystä olisi mitään iloa ainakaan K:lle ollut. Suuremman riemun tuotti uusi, vasaran muotoinen kumilelu, mikä palkintopussukasta löytyi. Sille on annettu kyytiä. Tässä vielä kuva väsähteneestä Kairasta kotioloissa:

Ihka ensimmäiset mätsärit

2010-06-10T21:28:00.003+03:00

Tämä ilta vietettiin niin Kairalle kuin mullekin ekoissa mätsäreissä. K:n käytös oli alueella kaikkien niiden koirien, ihmismassan ja kirmaavien kersojen keskellä melkoisen rauhallista ja itsevarmaa.

Kehässä K seisoi aika nätisti, vaikka välillä piti istahtaa. Hampaat se vasta kiltisti näyttikin ja antoi muutenkin tuomarin kopeloida, mitä eniten jännitin K:n ihmisarkuuden tuntien. Se vaikuttaakin olevan ihmisten suhteen paljon rennompi ja suvaitsevampi, kun on muitakin koiria.
K:ta ei kuitenkaan yhtään huvittanut kuumalla kelillä (aurinkoista, +20C) asvaltilla ravata, joten se oli perässä vetoa sitten. Saatiin siis sininen nauha, punaisen mennessä (australian?)paimenkoiralle.

Päästiin tutustumaan myös komeaan, valkoiseen akitauros Neroon (kts. linkit) ja mukavaan väkeensä.
Kaira oli Neron rinnalla ihan pikkutyttö vielä, vaikka ikäeroa ei ole kuin kolme hassua kuukautta. Juttua riitti ja tuli fiilis, että K:n uhmaikää vain odotellessa :D
Amerikkalaisia "serkkuja" oli paikalla muutama, pennuissa yksi.

Sinisten kehässä K:lta alkoi olla loputkin puhdin rippeet vähissä.
Juoksu oli paremman näköistä, ja K vierellä ei takana, kuin ekassa kehässä.
Seisotus, josta K valittiin jatkoon muutaman muun koiran mukana vaikkakin viimeisenä:

Parin juoksukiekan jälkeen päästiin vielä viidenkin viimeisen joukkoon, vaikka K ei selvästikään jaksanut.

Lopputulos:

Päästiin puoli kehää, tyttö istahti lopullisesti aloilleen kaikkensa antaneena, kun muut neljä koirakkoa olivat jo seisomassa toisella laitaa. Eli niissä sinisten voittajanelikko. Meitä tuomari kiitti, ja olisi sanojensa mukaan kovasti K:sta tykännyt, jos ei olisi väsähtänyt vähän ennen loppua. Kuului parit taputukset ja ihmiset laidalla hymyilivät, kun K kannatti itsensä ulos kehästä

Kovasti ylpeä tytöstä olen, paljon paremmin meni kuin odottaa osasin. Ensi viikon mätsäreissä uudella yrityksellä ja viileämpää säätä toivoen.

Next Top Model

2010-06-04T22:54:00.002+03:00

Huippumalli haussa -ohjelmassa painotetaan mm.:
KEHONHALLINTAA: oma vartalo ja liikkeet pitää olla ruodus
ja
POSEERAUSTA: asentojen omatoimista hakemista, raajojen asettamista omalle vartalolle suotuisaan kulmaan, ilmeikkyyttä ja katsetta
tietysti myös asennetta, estottomuutta, iloisuutta, rohkeutta, kävelytaitoa sekä mukautumiskykyä niin katalogi- kuin editorialkuvauksiin.
Tässä teille valmis paketti huippumallia:

Voiko enempää kroppaa, ilmettä ja luonnetta tytöltä vaatia?

Uudet hihnat ja pannat

2010-05-26T17:04:00.002+03:00

Kairan pentupaketissa tullut panta ei ole mahtunut tytön kaulaan enää aikoihin ja hihnakin on kokenut jo kovia, mm. toisen pään lukko on irronnut ja hihnaa on käytetty väärinpäin tekemällä kädensija solmulla toiseen päähän. Olen myös kauhistellut alkanutta punkkiaikaa, vaikka eläissäni en ole yhtään punkkia nähnyt. Luomiini kauhukuviin punkkien nyppimsestä koiralta ostin K:lle yrttipunkkipannan. En sitten tiedä tehosta, mutta toivon, ettei ainakaan vedä kirppusia puoleensa.

Uudet hihnat ja panta ovat Hurtta -sarjaa:
Vihreä monitoimihihna heijastimilla ja oranssilla Hurtta Collection -tekstillä. Panta on samaa mallia.

Ja koska oli ota kolme, maksa kaksi -tarjous, otin vielä kevyen ja lyhyemmän hihnan, jos tulee tarpeeseen esim. keskustassa kävellessä. Se on kivan värinen, sopii Kairalle.

Kaira -kesäkoira

2010-05-21T15:44:00.006+03:00

Kairan yhdeksännentoista elinviikon on pitänyt kesää. Tänään Kairalle tulee ikää 20 viikkoa ja huomenna uskon helteiden jäävän tauolle. Kuumat päivät ovat olleet K:lle aika tukalia ja yöt parvekkeen ovi on ollut auki Kairan nukkuessa enimmäkseen siellä. Mutta kesä on tuonut Kairalle kaikkea kivaa ja uuttakin.

Viikko sitten perjantaina Kaira jäi illaksi yksin kotiin ja huomaamattani olin jättänyt yhden kaapin oven raolleen. Kyseisessä kaapissahan säilytetään Kairan leluja ja puruluita sekä niitä herkullisia rouhetikkuja, joita oli vajaa sadan kpl:n paketti. Oli. Kaira nimittäin oli sinne kolmannelle hyllylle noussut, vetänyt paketin alas ja herkutellut pitkin iltaa. Kotiin tullessani paketissa oli jäljellä kahdeksan tikkua noin 70:stä. Hassua oli vielä se, että K ei ollut repinyt pakettia eikä juuri suurentanut reikää, josta olen sormin ottanut yhtä tikkua kerrallaan. On se vain näppärä laitos.

Kaira on oppinut pudottamaan suustaan käskystä lähes vahingossa. En nimittäin missään vaiheessa ole leikin ja lelujen varjolla tätä opettanut. Aiemmin olen täällä kyllä avautunut siitä, miten K noukkii kivet ja kaikki purkat suihinsa. Tämä parannus kävi siten, että se löyti eräs päivä pihalta jonku elukan suuhunsopivan luumöykyn ja lähestyessäni alkoi murisemaan omistavasti. Otin poskesta kiinni, että pysyi pää paikoillaan ja toisella kuonon yläpuolelta. Murisi ja vilkuili syrjäkarein puolen minuuttia kunnes pudotti toistaessani toisen kerran "pudota", jolle ei siis ole tarkoitusta ollut tähän mennessä. Luu jäi siihen ja iloisena lähdettiin tupaan. Sama luu on löytynyt vielä pariin kertaan ja pudonnut suusta heti pyynnöstä, kuten pari tikkua ja jopa purkkakin. Erihyvä tyttö.

Viikonloppuna oltiin mökkireissulla, jolla K oli varsinaisessa elementissään päästessään ryskäämään metikköön ja kahlaamaan viileään järveen. En voinut olla päästämättä sitä juoksemaan irti, vaikka tullessa olimme ajaneet kyyn yli. Onneksi niitä ei ihan mökin pihapiirissä tullut eteen.

Reissulla piti toki käydä kalassakin (tuloksetta). Kairan käytös veneessä oli esimerkillisen rauhallista. Se makoili sylissä välillä kylkeään kääntäen ja ilman tuoksuja haistellen. Varsinainen merikoira! Tosin kyseessä oli Kivijärvi, eikä mikään suuuren suuri meri. Saatiin ihmetellä myös valtaisaa kanahaukkaa liitelemässä läheisessä saaressa olevan pesänsä ympärillä.

Kaira tosiaan pitää vedestä, vaikkei ihan uimiseks ole mennyt, ainakaan vielä. Ollaan käyty ulkoilemassa tuos likellä olevan Seinäjoen rannas iltaisin, kun on vähän viilentynyt. Tänään ei oo ollut ihan niin kuuma ja käytiin jo aamupäivällä siellä riekkumas. Kaira teki mennen tullen pulahduksen jokeen niin, että vain pää, selkä ja häntä oli pinnalla. Ja voi sitä vauhdin määrää aina sieltä noustessa. Nyt sitten sisällä passaakin ottaa päivätorkkua.

Vois luulla näitten kirjotusten perusteella, että elämä pennun (tai koiran ylipäätään) kanssa on yhtä auvoa. Ei se sitä aina ole, mutta viime päivät on kyllä ollut. Ja jotta ei luultaisi, että on joku superihana vaivaton yksilö tämä Kaira niin mainittakoon, että se pissii sisälle ja puree toisinaan tosi lujaa. :)

Kesä

2010-05-14T17:21:00.004+03:00

Kairan ensimmäinen kesä on alkanut. Mittari näyttää 28 astetta ja K:lla on ollut lievästi sanottuna kuuma. Tuskin tätä montaa päivää pitää.

Eilen oltiin kotopuolessa. Pihasta löytyi ihana tuhkakasa, jossa oli mukava pyöriä ja saada hyvää ja hajua ja sävyä turkkiin. Käytiin ulkoilemassa järvellä, jossa K kävi kahluulla ja juoksi sekopäisenä. Sen jälkeen se otti torkut pensaan alla varjossa.

Tänään oli K:lla uudenlainen päivä, kun oli mukanani mökkikökässä. Kaira vietti aikansa terassin alla maaten ja välillä kuoppaa kaivaen kun maalailin. Kotiin päästyä kävin suihkussa ja suihkuttelin Kairankin kuumat tassut, siitä asti se on nukkunut märällä pesuhuoneen lattialla. Parvekkeellakin on ollut vissiin niin kuuma, ettei se viihdy siellä normaaliin tapaansa. No, viileiden iltojen ulkoiluja odotellessa, kyllä kesä on kiva.

Ummetusta ja uppiniskaisuutta

2010-05-11T22:23:00.008+03:00

Kairaa vaivaa ummetus. Se on pari päivää teetellyt kakkimista kovalla vaivalla vain pari kertaa päivässä onnistuen. Vaihdettiin viime viikolla isojen rotujen penturuokaan merkin pysyen muuten samana, että saattaapi johtua siitä.

Tämänpäiväinen koirakoulukertakaan ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisillä kerroilla. Meininki oli harjoitella toisten koirien ohittamista, mutta Kaira ei ollut ollenkaan kuulolla, piitannut pahemmin lirputtelustani tai makupaloista. Voi toki olla, että jos tuo vatsa vaivaa ei sitä vain huvita keskittyä. Muiden koirien kanssa leikkiminen ja kaiken mahdollisen haisteleminen maasta olisi kyllä kiinnostanut.
No, ei kai aina voi olla tähdet siinä asennossa, että akitatyttöä huvittaa.

4 kk

2010-05-08T20:34:00.013+03:00

Kaira on tänään nelikuinen. Pentukarvaa on lähtenyt jo tovin ja imurointia ei ole vältelty. Selän päällä menee rantu "ison koiran" pitkää, punaista karvaa. Olen ymmärtänyt joidenkin koirien arastelevan imuria, mutta Kaira on siinä puuhassa lähes yhtä avuliaana riekkumassa kuin lattioita mopatessa.

Tällä viikolla on alkanut myös maitohampaat tippua ropisten.Voi kauhulla odottaa tämän pureskelijan ikenien kutitusta ja rautahampaitten iskuja. Puruluista ja leluista huolimatta kun ihmisten kädet maistuis paremmin.

Muksun monet nimet

2010-05-05T22:28:00.010+03:00

Kaira on minusta mukava sana, siinä on kova k, kivat vokaalit ja pärähtävä ärrä. Se myös näyttää hyvältä kirjoitettuna. Kairalla suomessa tarkoitetaan poraa tai vielä tunnetummin pilkkijöiden jääkairaa, myöskin Lapissa on sitä asumatonta metsäseutua, jota kairaksi kutsutaan.

Koska akita on japanilainen rotu ja monet japanilaisen koiran omistajat tuntuvat etsivän lemmikilleen japanilaisen nimen, piti minunkin katsastaa kanjikaverilla (http://kanjikaveri.net/sanakirja/sanakirja.php), mitä kaira japaniksi tarkoittaa. Länsimaisin kirjaimin kirjoitetun japanin haulla löytyi substantiivit mielihyvä, ilo, nautinto, hauskuus ja huvi. Ei huono nimivalinta tältäkään kantilta! En voi kieltääkään etteikö K olisi näitä jo elämääni tuonut.

Toisinaan temppuisella käytöksellään ja pitkiksi venyvillä harkinta-ajoillaan silloin, kun pitäisi toimia, K on vaatinut huumorintajua ja saanut aikaan monet naurut niin kahden kesken kuin muiden ihmisten iloksi. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen visiitti kotopuolessa, kun K jatkoi kaivuuleikkejään meinaten varastoida kuoppaansa Äijän useamman kympin arvoisista turvakengistä toisen. Retuutusleikkeihin kelpasi sitten kyllä Äijän tilalle antama vanha sandaali. Kyllä, on tullut huomattua, että tämäkin akita harrastaa vaihtokauppaa.

Siinä missä muillekin lapsille, on myös K:lle kertynyt lempinimiä. Kirjoitettuna lähimmäiseni tajuavat pelkän K:n käsittävän Kairan. Joskus se pääsee puhuttunakin "Koon kans..". Setäni silloin, kun K lieni vasta pentulaatikossa, ehdotti tytölle nimeksi Neitsyttä. No, voi arvata siitä syntyneen naurun. Setäni nähdessä K:n eka kerran totesi hän, että voi mikä mukelo. Mukelo on jäänyt elämään, siitä on siskoni suussa muotoutunut Muksu. Kairakoiraa hoetaan perheessämme kanssa. Eräs toverini sekotti rodun ja nimen, jota tuntuu sattuvan rotua tuntemattomalla tämän tästä, ja silloin tuli Kairasta Aki. Omat nimitykseni Kairalle ovat Tyttö, joskus maailman kaunein semmoinen, ja Kairandekker. Siinäpä niitä, enää enempää Hönttyrää hämmentämättä.

Kaira on yllättänyt minut superhienolla käyttäytymisellään tässä pariin kertaan. Usko, että arkuudesta ihmisten kanssa päästään, on herännyt. Ensinnäkin ollaan käyty pariin kertaan koirakoulussa, jossa K toimi pääasiassa kuin unelma käyden välillä haastamassa kouluttajaa leikkiin. Kovempana koetuksena pidin Äijän ja setäni 60 -vuotispileitä, joissa tupa oli täynnä vieraita. Mutta Kairapa vietti sisälläoloaikansa makoillen ja vähän päätänsä nostaen vieraiden liikkuessa likeltä. Ketään ei käyty haistelemassa muttei kenellekään haukuttukaan.
K on oppinut myöskin menemään käskystä maahan ja antanut leikata kaikki kynnet kerralla. Mikä Lottovoitto!

Valjastusta ja aarteiden hautailua

2010-04-19T16:14:00.011+03:00

Kairan korvat ovat kokeneet huomattavan parannuksen lääke- ja puhdistuskuurilla. Aivan puhtoiset ne eivät kuitenkaan vieläkään ole, mutta on ainakin rapsuttelu vähentynyt. Että eiköhän selvitty sillä.

Meiltä ei aivan ole lenkkeily onnistunut, mutta nyt kun on puettu Kaira valjaisiin on siitäkin tullut miellyttävämpää puuhaa. K ei ole eteen päin kiskonut tähänkään asti, mutta sivulle jos toiselle kyllä. Myös istumaan tai makaamaan jämähtäminen ei ole yhtään harvinaista, siitä ei hyvällä tahdollakaan sitten nousta lirputuksesta ja leikkimisyrityksistä huolimatta. Olenpa jopa kiireessä tai keskelle (auto)tietä jämähdättäessä kantanut tytön. Taskussa kulkee myös muutama pieni juuston pala houkuttumeksi näiden tilanteiden varalta. Ylpeyttä olen melkein huokunut niinä hetkinä, kun kipittää pikkusen jäljessäni löysällä hihnalla.

Myös autoilusta, jota varten valjaat ostinkin, tuli mukavuuden lisäksi turvallisempaa, kun valjaissa on lisäkappele turvavyön lukkoon kiinnitettäväksi. Eilen ajeltiin kotopuoleen, jossa Kaira teki ensimmäisen hautauksensa kukkapenkkiin. Äijä ei tykännyt, loi päässään kauhukuvia kuinka K kesän tullen tuhoaa hänen kukkaistutuksensa moisella kaivuulla. Tänään hankin K:lle muutaman uuden puruluun ja pari siankorvaa. Siankorvat on tytön ykkösherkkua. Uuden puristeluun anto on tuottanut enemmän päänvaivaa hautailusta innostuneelle pennulle. Vaatii melkoista ongelmanratkaisukykyä saada luu piiloon kerrostalokämpässä, jossa ei ole edes mattoja. Sitä on tähän mennessä koitettu kaivaa seitsemään nurkkaan ja partsille, mutta mikään ei ole osoittautunut ainakaan vielä riittävän hyväksi piiloksi, mikä on ilmoitettu sitten haukunnalla.

Aivan tuoretta kuvaa nyt 12 kiloisesta koiruudesta ei ole, mutta tässäpä yksi, jossa K näyttää kyllä jo isolta. Säkä on tällä hetkellä takana olevan pirtin penkin kanssa aika tasassa, noin 42cm. Kuvassa myös Kairan kaveri Murka -kissa.

Korvaoireita ja kakkaleikkejä

2010-04-08T19:40:00.009+03:00

Tiistain rokotuskäynti meni eläinlääkäriin kohdistuvan alkumurinan jälkeen oikein vaivattomasti ja rauhallisissa merkeissä.
Kairalla on puskenut likaa korvista luovutuksesta lähtien ja käynti aloitettiin näytteenotolla korvista. Töhnää ilmenee tosin tuossa lehtiosassa eikä korvakäytävässä niinkään. Bakteerikanta ei ollut kuulemma hälyttävä, mutta koska korvia kuitenkin kutittaa ja välillä ravistelee päätään sai Kaira puhdistusainetta mukaan ja tipat viikoksi. Niiden laitto vasta onkin ollut yhteistä kivaa. Rimpuilin ja purennan välttämiseksi tein tänään yllätyshyökkäyksen tippapullon kanssa.
Kuulin tänään myös K:n sisaresta, jolla oli ilmennyt korvapunkin aiheuttama korvatulehdus. Tässä nyt sitten odotellaan meneekö K:lla oireet ohi vai mainitaanko asiasta lääkärille.
Eläinlääkärin ollessa tutkimassa em. näytteitä K pisti maate hoitopöydälle ja rokotuspiikkiä ei sitten noteerattukaan mitenkään. Käynti päättyi mukavasti, kun hoitaja tuli vielä tarjoamaan rouhetikkua. Oli kuitenkin ilmeisesti rasittava uusi tilanne, kun koko loppupäivä melkein meni sitten torkkuen.

Kaira kehitteli tässä päivänä eräänä uuden ulkoiluleikin, joka menee näin:
Etsitään kakka- tai jokin muu mahdollisimannan pahanhajuinen läjä ulkoa ja hierotaan naamaa siihen. Kerittyäni estämään haeskellaan maukas purkka tai kivi suuhun, että saan tonkia sen pois nielusta ja sotkea minäkin käteni siihen hekumalliseen jätteeseen, jota on poskiin voideltu. Sitten on vielä ulkoilun jälkeinen suihkutteluhetki.

Kaira on onneksi vähentänyt tuota aina tilaisuuden tullen tapahtunutta kivien kahmaisua suuhun. Purkat on nykyään maittavampia, vaikka poisto-operaatio ei ole kiva kummallekaan.
Kyllä tämä tästä taas.

Tyttöni mun

2010-04-05T13:51:00.009+03:00

Päätin omaksi ilokseni alkaa pitämään blogia koirani kommelluksista ja omista ajatuksistani akitan kanssa elämisestä.

Kaira on ensimmäinen akitani, kaunis punainen, sijoitustyttö Vuorenvarman L-pentueesta. Päivänvalon K näki kera neljän sisaruksen 08.01.2010. Viralliseksi nimekseen K on saanut Vuorenvarman Lottovoiton, joka kuvaa myös ensivaikutelmaani pennusta hyvin.

Nyt olen saanut viettää Kairan kanssa kuukauden päivät ja seurata sen huimaa kasvuvauhtia. Ikää tuli viime perjantaina 12 vkoa, painoa on kymmenisen kiloa ja säkäkorkeutta lähes 40cm.
Kairan luonne kehittyy myös koko ajan, alusta on rohkaistuttu huomattavasti. Pelottavin asia on vieraat ihmiset, erityisesti ne, jotka tuppaavat kylään tai tulevat ulkona ihastelemaan K:n ulkomuotoa ilman koirakaveria.
Kaira on aika rauhallinen tai ainakin tuntuu miettivän vähintään pariin kertaan joka liikettään. Pentumainen vilkkaus ja villitys pääsee valloilleen tosin pari-kolme kertaa päivässä ja kun pääsee kotopuolen kissan kanssa riehumaan.

Ilokseni olen saanut huomata K:n suotuisan suhtautumisen veteen. Valtaosa koirista, joiden parissa olen kasvanut, kun ovat karttaneet kastumista viimeiseen asti. Kaira tunkee suihkuun mukaan ja juoksipa pitkänperjantain koko perheen päiväkävelyllä järvellä suoraan laiturilta avantoon, joka tosin taisi olla vauhdin ja innon aiheuttama vahinko. K ei kuitenkaan ollut moksiskaan molskahduksesta, autolla vain kotiin kuivailemaan ja tyytyminen rapalätäkköihin.

Huomenna on edessä ensimmäinen rokotuskerta. Palailenen tänne kertomaan kuinka siitä selvittiin.