2012 ja 2-vuotias Kaira

Olen huolella laiminlyönyt tämän blogin päivittelyn, mutta tehtäköön asialle nyt jotakin. Kuluva vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja Kaira tuli kunnioitettavaan kahden vuoden ikään heti alkukuusta. Aika on mennyt niin äkkiä, että sai ihmetellä mihinkä sen toinen elinvuosi katosikaan, kun vastahan koko komeus elämääni asteli. Tässä pitkästä aikaa vertailukuva, jotkin asiat ei paljoa parissa vuodessa muutu ja toiset taas...:

 

Ja kuten alemmasta kuvasta vähän näkyykin, Kaira tosiaan steriloitiin loppusyksystä, poistettiin sekä kohtu että munasarjat. Se meni ihan mallikkaasti ja Kairan toipuminenkin ongelmitta. Ensimmäisen illan se oli surkeampi kuin koskaan, selvästi kipeä, mutta jo seuraavana päivänä reippaampi. Lääkärissä varoittelivat lähinnä helposta lihoamisesta moisen operaation jälkeen ja meinasivat, että Kaira on pikkasen pyöreä.. :D Samaa olin uumoillut itsekin, ja se on ehkä hieman siitä sorjistunut ruokavalion vaihdoksella ja talven tultua. Kaira ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut hirveä syömään, nirsoillut aina ja se syö vasta sitten kun on nälkä ja harvoin kaikkea tarjolla olevaa ruokaa kerralla.

Semmosen riskin otin tämän multiallergikon kohdalla, että siirsin sen kuivaruualle, lukullus-koirannappulalle, vaikka sillä on pölypunkkiallergiaakin. Ja ihme ja kumma, se on paremmassa kunnossa kuin vielä missään vaiheessa. Silmät ei vuoda enää niin kuin runsaasti lihaa syötettäessä oli, kutinaa on vain nimeksi ettei juuri enempää kuin terveellä koiralla. Korvat likaantuu edelleen niin, että on säännöllisesti putsattava, vasen oikeaa enemmän. Niin se on ollut koko ajan parista eri lääkekuurista huolimatta. Kaira on myös reipas ja ulosteen määrä ei ole mikään mahdoton. Tuo lukullus on kuitenkin proteeini- ja lihapitoisuudeltaan ja imeytyvyydeltään aika hyvä. Saa se toki välillä muutakin, pakkases on edelleen vähän lihaa ja luut haetaan paikalliselta barffi-kauppiaalta. Mutta näin vähällä jos jatkossa päästään ruokinnan ja terveyspuolen suhteen niin en voi olla kuin tyytyväinen.

Ja vielä vähän luonteesta. Nyttemmin, tässä iässään ja steriloinnin jälkeen, on Kairan luonnekin muovautunut, eikä pelkästään hyvään suuntaan. Nimittäin jo helpottanut yleinen epävarmuus on pikkasen pahentunut ja näin ollen myös suhtautuminen toisiin koiriin nurjistunut. Kaira koittaa säännöllisesti astua siskoni poikakoiraa ja se haluaisi joko leikkiä tai tapella jokaikisen koiran kans minkä näkee, tapauksesta riippuen. Ja minä kun oon kuullut steriloinnin tasaavan luonnetta.. Nyt se on aikalailla päivästä vaan kiinni millä päällä tuo mahtaa olla. Toisinaan se on kaikkein kuuliaisin pieni pusupulla ja välillä demonin sukua. 

Jollakin Kairan itsevarmuutta pitäisi saada nousemaan, että joskus tuosta neutralisoituisi niin toisiin koiriin kuin ihmisiin ja outoihin asioihin suhtautumisen suhteen. Onneksi sen voi sanoa palautuvan nopeaa, vaikka jotain jännittävää uutta kohtaakin. Näitä uikutuksen säestämiä luimisteluja on tänä talvena aiheuttaneet sähköpyörätuoli, ojaan ajettu auto ja tielle osunut lumiukko.. Kun itse menee edeltä esim. taputtelemaan tuota lumiukkoa, tulee Kairakin perästä, eikä sittemmin välitä kohteesta mitään. Jotakin hyvää.

Näine hyvineen, arkemme on hyvinkin tasaista ja rutinoitunutta. Siksipä ei tuu tänne enemmin päiviteltyäkään. Sopii tosiaan vain toivoa että tuo terveys pysyy tällaisena jatkossakin, eikä tarvitte siltä saralta ikäviä uutisia kirjoitella. Yksi talvikuva vielä loppuun. Kairalla on kuvassa juuri alkanut karvanlähtö. Sekin tapahtui nyt nopeammin ja "kivuttomammin" kuin aiemmilla kerroilla. Kuinka ollakaan se on taas kovimpien pakkasten tultua karvaton.. Mutta kyllä on kiva kun on lunta!