Saapunut syksy ja kalastaja-Kaira

Tänään on ollut jännä päivä. Kaira vasta äsken heräili iltapäiväkävelylle käytyämme aamusella eläinlääkärillä tutkituttamassa sen polvet ja kuvauttamassa lonkat, kyynärät ja selän.
Alkuun paikan päällä Kaira sai astua vaa'alle ja minä vetäistä pari nimmaria Kennelliittoon lähteviin papereihin. Vaaka näytti 27,3 kg eli samoissa lukemissa pysynyt (tämän mukaan annosteltu rauhoitustroppi ei tosin ollut riittävä kun annosta oli lisätty vielä kuvauspöydällä) kesän yli.
Tutkimushuoneeseen päästyämme Kaira kangistui kauhusta uuden lääkäritädin kumartuessa kopeloimaan koipia. Eli ei osoittanut helpoimmaksi polvitutkittavaksikaan tämä tyttö. Koko koira raajoineen oli jäykkä kuin viulun kieli, ja tutkimus siirrettiin pöydälle ja lisäkseni otettiin toinen avustaja pitämään Karskia pystyssä. Lupaavia puheita kuitenkin sain polvista kuulla ja huojennuin jo tässä vaiheessa. Kairan kanssa on alkanut asennoitumaan aina vähän pahaa peläten mitä terveysasioihin tulee, kun on tähän mennessä tuntunut kaikki harmit kasaantuvan yhteen koiruuteen.
Siinä samassa seisotuksessa sai K piikin "pakaraansa" ja maahan laskettua jätettiin meidät kaksin odottelemaan torkahtamista. Peppu painui maahan ja siitä valahti koiruus kohta pitkäkseen päästäen pienen oksennusvaahdon. Mielestäni nukahtamiseen meni aika kauan ja se vielä oli joten kuten tajuissaan kun kaksikko tuli asettamaan kuonokoppaa ja kantamaan tyttöseni pois. Odotushuoneessa viihdytin itteäni kaiken maailman kissa- ja koiratarvike-esitteillä sekä pohtimalla, että kuinkas Kairan kotiin kannan ihan ittekseni..
Tovin päästä sitä viimein tultiin kuvien kanssa ja kaikki näytti hyvältä! Selkä ok, kyynärät pitäs olla moitteettomat eikä lonkissakaan kuulemma ongelmaa. Saa siis ainakin hetken huokaista helpotuksesta Kennelliiton lopullista tuomiota odotelles. Ja ne polvet, ne näytti nollaa.
Henkilökunta kantoi K:n takapenkille. Olivat leikanneet kynnetkin, sain huomata kotona. Olin iloinen saamastani hyvästä palvelusta, vaikka näistä tutkimuksista saa maksaa vähän maltaita..
Pihassa ajoin auton mahdollisimman lähelle ja kävin tilaamassa hissin valmiiksi ja aloin kiskoa Kairaa käsivarsille. Tarkoitus oli nostaa se nojaamaan olkaa vasten, mutta enhän minä lihaksittomana ja ittekin vain vajaan 20kg Kairaa painavampana saanut sitä mitenkään pyöriteltyä. Äkkiä vain selkä notkolla ja lötkö koira kyynärvarsilla kotiovea kohti. Tietysti sen jouduin vielä laskemaan maahan saadakseni oven auki, mutta tupihin päästiin. Kauemmas kämppää en sitä ruvennut raahaamaan vaan suljin välioven ja heitin viltin Karskin päälle, kun asumuksemme ei ole siitä lämpimämmästä eikä vedottomimmista päästä. Tässä kuvat torkku-Kairasta:

 

Välissä vähän herätty ja potkittu viltit mäjelle.

Ja sitten muita kuulumisia. Syksy on alkanut jo huomattavasti viilenemään ja kastuttukin ollaan aivan kunnolla. Kaira mieluusti seisottaa mua pellolla sateessa ja rapaa itsensä kuoppia kaivamalla. Eilen se viihtyi puurtamassa seitsemän tuntia ja tartutti itseensä ja sen myötä kaikkialle ympäristöön kuolettavan karmean hajun. Nämä urotyöt palkittiin kotiin päästyä shampoopesulla.
Ollaan lenkkeilty kiitettävän paljon metsässä nyt syksyllä ja olen hirvittävän tyytyväinen, että Kaira saa siellä vapaana viipottaen huippuliikuntaa verrattuna teitä pitkin maleksimiseen.
Olemme löytyneet myös kalastamasta useampaan otteeseen ja meiti on nostanut enemmän ahventa kuin osasin kuunaan kuvitella. Kaira on esimerkillistä ja vaivatonta seuraa veneessä ja voipa tuota sanoa tarkkaavaiseksikin, mitä ajottaiseen kohon vahtimiseen tulee:

Pitää K:n pitää vahtia, kun Äijä vaan poseeraa.

No uppoaako se korkki?

Välillä käytiin maissa kokeilemassa rannalta. Kaira seuraili lintuja.

Mennään jo veneellä.

Ja sitten kuono kohti kotia.

Harmillisesti ei ollut kamera mukana kuin yhdellä näistä reissuista. Ja se oli aika harmaa päivä se.