Iho kainaloissa on parempi ja kauttaaltaan ainakin omaan silmään aivan hyvässä kunnossa, mutta kutinalle ei näy loppua. Korvat olen putsannut pari kertaa töhnästä pitkästä aikaa ja epäilen vahviten, että allergiasta tässä on kyse. Sitä selviteltäneen sitten ensi lääkärikäynnillä ja ruokavaliota lähdettäneen muuttamaan seuraavana hoitokeinona.
Olen myös harkinnut Kairan sterilointia pelossa, että juoksut saavat seuraavallakin kerralla aikaan moisen oireilun. Plus lukuisat muut hyvät puolet, mitä steriloinnissa on: nisä-, kohtu- ja munasarjasyöpä riskin pieneneminen, hormoneista johtuvat mielialamuutokset, eikä tarvitse vahtia poikakoirien varalta, perhepiirissäkin kun on kaksi..
Minulle on päivitelty ja kyselty Kairan laihtumisesta. Voi olla, että joulun jälkeisen syömättömyyden johdosta sitä vähän tapahtuikin, mutta pääasiassa kyse on vain turkin puuttumisesta. K:n karvapeite on aivan ohut ja paikoittain todella harva. Ostin furminatorin vain saadakseni todeta, että Kairan ennen hienonhienosta, tuuheasta kippurasta ei jäänyt jäljelle kuin ohkainen soiro häntää. Myös kaulapantaa olen joutunut pienentämään jo kahdesti. Onko karvanlähdön seuraukset oikeasti tämmöiset?
Fyysisestä kasvusta sen verran, että K:lla on vihdoin etupää ottanut kasvussa kiinni takapäätä ja selkä alkaa olla suora korkean takapään sijaan. Myös vatsalinja on huomattavan ylhäällä nyt, kun karvattomana katsoo ja tosiaan, hoikalta koiralta näyttää.
Ja pesuista vielä, että kaiken kaikkiaan ne taitavat olla Kairan elämän harmillisin asia tällä hetkellä. Voi tyttöparkaa, sen ilmettä ja alistunutta olemusta, aina pesuhetken tullessa.
Näistä ikävistä suihkuista ja kutinoista huolimatta Kaira on ollut hyvin eloisa ja ihana itsensä.
Laittaisin kuvia K:n tämän hetkisestä ulkoasusta, jos kameraan olisi piuha. Ehkä myöhemmin. Päivityksiini joka tapauksessa kuuluu aina kuva, joten otettakoon arkistosta:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti