"Everyone needs a dog to adore him, and an akita to bring him back to reality"

23. marraskuuta 2010

Murhetta


Kairan juoksut tuli tovi sitten päätökseensä samalla, kun valtaisa karvanlähtö alkoi. Imuri on heilunut liki joka päivä ja teräskampa jokusenki kerran. Ylimääräinen siivoilu ja kylillä kulkeminen kuteet karvoilla kuorrutettuna eivät kuitenkaan riitä murhetta tuottamaan. Koko koiran kattava kutina ja turkiton takareisi sen sijaan riittävät.

Kaira on toista viikkoa raapinut itseään lähes yhtä soittoa. K:n yöt menee rapsutellen ja allekirjoittanuttakin valvottaen kaikella sillä liikehdinnällään, ulkoilu menee osin lumisessa maassa kierien, helpotusta kutinaan hakien. Ajattelin aluksi, että on vain reaktiota karvan vaihtumiseen, kunnes viikonlopun kahdessa päivässä oli oikean takajalan sisäsyrjä kokonaan punainen ja karvaton. Tälle päivälle saatiin sitten lääkärireissu.

Eläinlääkäri tuumasi, että voi olla todella rankka reaktio ensimmäisiin juoksuihin, koska iho vaikuttaa muualta terveeltä eikä karvanäytteen mikroskopioinnissa havainnut ulkoloisia. K:n ruokavaliossa ei myöskään ole ollut muutoksia.
Reiden ihotulehdukseen K sai kahdenkymmenen päivän antibioottikuurin sekä kaulurin. Kauluri on pannalla kiinnitettävää mallia ja mulla ei satu juuri olemaan sen pieniin lipareisiin sopivaa pantaa Kairalle. Sitä tuossa kuitenkin soviteltiin ja K meni törmäillen pitkin kämppää. Koska Kaira on kuitenkin aika rauhassa antanut jalan olla eilisen ja tämän päivän, väsäsin sille housut peittämään tuon alueen ja menen ihan seuraten ja kieltäen, jos alkaa hammastella reittä. Housut on ohutta ja löysää puuvillakangasta, ettei aran alueen hautuakaan pitäisi tällä suojauskeinolla.
Varatoimena määrättyä ulkoloishäätöä varten Kaira myös punnittiin ja vaaka näytti 24,8 kiloa.
Eli näillä nyt mennään ja toivon mukaan tuo kutina katoaa ja iho paranee eikä tartte lähteä shampoopesuihin, mistä oli jo puhetta, eikä varsinkaan mahdollisia allergioita kartoittamaan.

Muutoin Kairan elämä on pitänyt sisällään lähinnä talvesta nautiskelua. Koko K on ollut kuin eri koira, tyttö vallan elementissään, talven ja kunnon lumien tultua. Ja kuten yllä olevista kuvista jo näkyy, riemua on riittänyt.

3. marraskuuta 2010

Päivitystä ja pentupoltetta

Linkkeihin on päivitetty nyt muutama uusi akitablogi. Uusimmat blogiseikkailijat ovat siskokset: pieni, musta Mura ja hieno Hito Vuorenvarman M-pentueesta.  Kannattaa kurkata ainakin, jos tahtoo pentukuumeen! Itseänihän tuo vaiva pitää vallassaan sitä enemmän mitä näitä naperoita netin välityksellä näkee. 
Yrittänen pitää itseni aisoissa ja etsiä syitä, miksi en lähtisi sitä toista sijoitus-/jalostuskoiraa hankkimaan tässä vaiheessa.. Asian toki olen nostanut tapetille jo, mutta toisaalta tahtois vielä aikaa Kairan kanssa kahdenkin. Jännittääkin nähdä mihin K:n luonne asettuu, kun ikää tulee vielä pikkuisen lisää ja ekat juoksut on takana päin.
Tässä juoksujensa aikana K on ollut kovin rauhallinen, nukkuu suurimman osan ajasta ja meno ulkonakaan ei ylly entisiin mittoihin. Muutaman hassun kerran sen on saanut hetkeksi leikkimään ja metsälenkin vapaana juoksentelu maittaa tytölle kyllä.