23. marraskuuta 2010

Murhetta


Kairan juoksut tuli tovi sitten päätökseensä samalla, kun valtaisa karvanlähtö alkoi. Imuri on heilunut liki joka päivä ja teräskampa jokusenki kerran. Ylimääräinen siivoilu ja kylillä kulkeminen kuteet karvoilla kuorrutettuna eivät kuitenkaan riitä murhetta tuottamaan. Koko koiran kattava kutina ja turkiton takareisi sen sijaan riittävät.

Kaira on toista viikkoa raapinut itseään lähes yhtä soittoa. K:n yöt menee rapsutellen ja allekirjoittanuttakin valvottaen kaikella sillä liikehdinnällään, ulkoilu menee osin lumisessa maassa kierien, helpotusta kutinaan hakien. Ajattelin aluksi, että on vain reaktiota karvan vaihtumiseen, kunnes viikonlopun kahdessa päivässä oli oikean takajalan sisäsyrjä kokonaan punainen ja karvaton. Tälle päivälle saatiin sitten lääkärireissu.

Eläinlääkäri tuumasi, että voi olla todella rankka reaktio ensimmäisiin juoksuihin, koska iho vaikuttaa muualta terveeltä eikä karvanäytteen mikroskopioinnissa havainnut ulkoloisia. K:n ruokavaliossa ei myöskään ole ollut muutoksia.
Reiden ihotulehdukseen K sai kahdenkymmenen päivän antibioottikuurin sekä kaulurin. Kauluri on pannalla kiinnitettävää mallia ja mulla ei satu juuri olemaan sen pieniin lipareisiin sopivaa pantaa Kairalle. Sitä tuossa kuitenkin soviteltiin ja K meni törmäillen pitkin kämppää. Koska Kaira on kuitenkin aika rauhassa antanut jalan olla eilisen ja tämän päivän, väsäsin sille housut peittämään tuon alueen ja menen ihan seuraten ja kieltäen, jos alkaa hammastella reittä. Housut on ohutta ja löysää puuvillakangasta, ettei aran alueen hautuakaan pitäisi tällä suojauskeinolla.
Varatoimena määrättyä ulkoloishäätöä varten Kaira myös punnittiin ja vaaka näytti 24,8 kiloa.
Eli näillä nyt mennään ja toivon mukaan tuo kutina katoaa ja iho paranee eikä tartte lähteä shampoopesuihin, mistä oli jo puhetta, eikä varsinkaan mahdollisia allergioita kartoittamaan.

Muutoin Kairan elämä on pitänyt sisällään lähinnä talvesta nautiskelua. Koko K on ollut kuin eri koira, tyttö vallan elementissään, talven ja kunnon lumien tultua. Ja kuten yllä olevista kuvista jo näkyy, riemua on riittänyt.

9 kommenttia:

  1. Ärsyttäviä tollaset karvattomuusongelmat :/ Toivottavasti on todellakin vain reaktio juoksuihin eikä mitään allergiaa. Hmph, mut onneks talvi ja lumi virkistää kairan mieltä :)!!

    VastaaPoista
  2. No voi harmi että Kairalle tuli tuollainen vaiva. Se kyllä huolestuttaa omistajaa kun koira kynsii ja jyrsii itseään taukoamatta. Mitsulla oli viime kesänä aivan valtava kutina, ulkonakin istuutui muutaman metrin välein rapsuttamaan ja jyrsimään turkkiaan. Eläinlääkäri epäili ketturuttoa ja saatiinkiin tipat niskaan jotka olisi poistanut kaikki mahdolliset loiset. Eihän se auttanut lainkaan vaan kutina jatkui erittäin intensiivisenä. Lopulta löysin kutinan syyn, Mitsulla oli kirppuja! Niitä ei mitkään siihenastiset myrkyt olleet saaneet hengiltä. Onkohan kukaan muu ollut yhtä onnellinen kirpun löytäessään? ;D Laitoimme Mitsulle ja kissoille Frontline-tipat niskaan ja kutina pikkuhiljaa sitten hävisi. Luultavasti kissat toivat uusia kirppuja sisälle jatkuvasti jotka sitten loikkasivat Mitsuun. Saneerasin myös kodin ja auton ja pesin kaikki makuualustat ja pannat jne....
    Kyllähän siinä jo oli kaikenmaailman SA:t ja allergiat jo mielessä. Taisi siinä lähteä jo Noorallekkin muutama hätä-e-posti menemään.
    Ymmärrän siis kyllä tunteesi Kairan kutinan suhteen, toivon kovasti että tyttö pääsee siitä eroon pian.
    Tämän romaanin kirjoitti
    Kitti

    VastaaPoista
  3. Sepä tässä on, kun mielessä pyöriny jo vaikka ja mitä kauhukuvia.. Täytyy toivoa, että kutina vain äkkiä helpottas eikä syitä tarttis lähteä enempää kaivelemaan.
    Kyllä näistä muksuista aina saa olla kantamas huolta :D

    VastaaPoista
  4. Huomasin todssa to-pe kun olin hiromassa Mustissa ja Mirrissä koiria, että todella monella koiralla oli tullut iho-ongelmia nopean kylmän takia. Siellä oli muutamalla jo kortisoonikin kun koira oli kuulemma kupsuttanut kokoajan :s

    VastaaPoista
  5. Ittellä kävi kans mielessä, että voisko olla yhteyttä pakkasen kanssa.. Nuo alueet, joilta karvaa lähtee alkaa kuitenkin lisääntyä niin en usko, että on Kairan kohdalla kyse kylmyydestä. Onneksi tuo reiden ihottuma on nyt selvästi parantumaan päin, ehkä tästä vielä selvitään ilman toista eläinlääkärireissua :)

    VastaaPoista
  6. Moikka, Lilolla on ollut pennusta asti kutiseva iho. Se on välillä todella kuiva ja hilseilevä. Joskus purrut ja raapinut itseensä niin että iho on ollut punainen, kalju ja verillä. On otettu allergia-ja sa-testit, muutettu ruokavaliota, annettu loismyrkkyjä ja pesty shampoolla. On saanut antibioottia ja rasvaa, öljyjä ja vitamiineja ruokaan. Ja mitään selitystä kutinaan ei ole.

    Itse olen sitten vaan tullut tulokseen, että karvanlähtöaikana on pahimmat kutinat ja että Lilon hormoonitoiminnalla(mm. valeraskausoireita juoksujen jälkeen) sekä arkuudella(stressaantuu helposti) on ollut vaikutusta. Lilo on ollut muutenki tavallista enemmän kipeä niin vastustuskyky on varmaan huono.

    Talvella ja pakkasilla ilma on todella kuivaa ja voi iho oireilla niin kuin ihmisilläkin.

    Suosittelen b-vitamiini kuuria ja Nutrolin öljyä ruokaan sekä Brob-shampoota (jos joudutte pesemään turkkia/ihoa.

    Toivottavasti saate ihon kuntoon ja karvat takaisin. Rapsutukset K:lle. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitti neuvoista! Oonkin kuullut kehuttavan tuota Nutrolinia ja Prob-shampoota mulla onkin kaapissa, Kairan pesin kun nuo kutinat alkoi. K:lla ei iho hilseile, mutta juoksut ja aremman puoleinen luonne saattaa hyvinkin olla syynä täälläkin päässä.. Lisänä vielä karvanlähtö ja talvi. Hyvä kuulla kyllä muitten kokemuksia, ei enää niin murjota ja murehdi ties mitä kauhuja jotenkin sairaasta koirasta. :)

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä vaan sinne, mä en osaa tommoseen oikein mitään sanoa :/ Tytöt on muutenkin kehittynyt niin aivan eri tahtia, Eenalla juoksut oli suurin piirtein kuukautta ennen Kairaa ja paino on pyöriny jo monta kuukautta tuossa 18 kilon paikkeilla.. tosin korkeuskin jtn 52 senttiä.
    Muutenkin jotenkin niin eri näkösiä (ainakin kuvien perusteella) ettei välttämättä siskoiks uskois :)
    Mut hei, me pidetään täällä peukut pystyssä ja sormet ristissä ettei tuo oo mitään vakavaa..

    VastaaPoista
  9. Tänksit! Kyllä uskon, että tästä ihan selvitään tai ettei ainakaan mistään vakavasta ois kyse, kun iho on aika terve ja hilseetön omaan silmään, vaikka vähän paikoin nyt kaljuuntuukin. Eenan kanssa ilmeisesti ootte välttyneet enimmiltä murheilta? Hetken mietin, että eikö nämä ollenkaan lopu, kun ensi se silmä ja nyt tämä, plus kaikki arkuusasiat. Vaikuttaapa siskoilla olevan koko eroa! Olis kiva nähdä Eena tai ainakin kuvia joskus, sais ittekin vertailla :)

    VastaaPoista