Eilinen visiitti Kauhavalla oli hyvinkin luminen verrattuna kostean kalseaan Seinäjokeen. Mettälenkillä Kaira pitäytyikyin poissa kohmeisista vesikuopista tyytyen hotkimaan lunta janoonsa.
Näissä tunnelmissa muutos siis sivun ulkoasuunkin: vielä niitä lehtiä tippuu, mutta on sitä kaunista kuuraakin. Täällä odotellaan tuulisten, pimeiden iltojen iloksi sitä talvea ja valkeutta.
Tekstin otsikko on valittu vähiinsä muistutuksena tästä: Game of Thrones/Winter is Coming , Game of Thrones/Raven Odotan kovasti, enemmän kuin edellämainittuja. Aikakin on pidempi.
Kaira oli taannoin mukanani töissä ja kuinka onnistuikaan saada maalia kauniisiin karvoihinsa. Pahimmat klöntit jouduin saksimaan ja K sai kivat, paljaat pyörylät turkkiinsa. Korvia, niskaa ja vähän häntääkin koristaa edelleen siniset roiskeet. Eli eipä olla osallistumassa Seinäjoki KV:en. Joskaan suuresta menestyksen menettämisestä ei liene kyse. Kaira pelkuroi entiseen malliin ja eihän siitä tuomaroinnin käpälöinnistä mitään olisi kuitenkaan tullut... Ehkä vähän isompana tyttönä sitten :)
Sen sijaan ollaan menossa tokon alkeisiin ensiviikolla. Menestystä en odota siltäkään saralta, kunhan ilmoitin meidät saadakseni jotain uutta, yhteistä touhua elämään.
Kaira on alkanut pistää myös todella kampoihin toisille koirille. Aggressiivisuudesta eikä räyhäämisestä Kairan suunnalta ole kyse, mutta periksi ei kyllä anneta enää, jos tulee toinen rumasti sanomaan tai leikki menee liian pitkälle. Joskin Kaira on leikeissään aika raju ja useimmiten puistossakin vastaantulevat koirat ovat kooltaan Kairaa pienempiä. Saa nähdä kuinka tulevaisuudessa käy, päädytäänkö siihen paljon puhuttuun akitan vieraskoira-aggressiivisuuteen.
Tälläistä eloa täällä tähän väliin, ei erikoisia hyvässä eikä pahassa. Päivääkään en Kairattomaan vaihtaisi. Tässäpä vielä tunnelmakuva:
Mitsulla on myös tullut tuo ärräpää käytös esille noin viimeisen puolen vuoden aikana. En enää uneksikaan päästää sitä juoksemaan narttujen kanssa. Mitsu leikkii myös tosi kovakouraisesti ja jos joku tyttökoira yrittää panna vastaan niin sitä Mitsu ei siedä. Silloin tulee turpiin ja rajusti. Hihnassakin saa olla varuillaan jos toinen narttu työntyy viereen....
VastaaPoistaNe meidän koirapuistovierailut on nyt sitten historiaa, nyt kun menemme puiston ohi niin Mitsu katsoo minua oikein anovalla katseella kun ei ymmärrä että miksi sinne ei voi päästä muiden mukaan juoksemaan.....
No, tällaista osasin odottaakin. Onneksi löytyy isoja uroksia joiden kanssa Mitsu saa peuhuta mielensä mukaan.
Joten tälläinen akitatyttö täällä meillä asustelee.
Meilläki on tuota kovapäisyyttä toisia koiria kohtaan kyllä ihan riittävästi. Lenkillä Sora tulee kyllä toimeen narttujenkin kanssa, mutta mm. koirapuistossa on sitten asia erikseen. Sora on niin raju myös leikeissään, että ei aina oikein tiiä että pitäskö siihen väliin mennä vai ei. Meillä on lenkillä ongelmana lähinnä vastaantulevat koirat ja varsinki ne pienet jotka räkyttää, Sora ei voi sietää niitä ollenkaan. Ei se rähisemään ala, mutta ilmeestä jo näkee että lähelle ei mennä tai tulee mummelin mäykystä uudet talvirukkaset.
VastaaPoistaMoikka, mulla on täällä Lilo kohta 3.v akitatyttö.
VastaaPoistaUseimmat urokset on kivoja, paitsi ne jotka on isoja ja räyhää. Narttu koirissa alistuvat ja rauhalliset siedetään, mutta ei niiden kanssa välttämättä leikitä. Lilo on hiukan arka, joten joskus se pelkää ja perääntyy isoille koirille ja joskus se ottaa jo kaukaa tuijotuksen ja on valmis pörinään. Lenkillä pikkukoirista ei usein välitä lainkaan vaikka ne menis raksyttäen metrin päästä.
Hauska tuo yllä oleva kuva :D saako teidän sivut linkittää?
Tännepä on tullut kokemusten virkkeitä. Yhtäläisiä piirteitä näistä akitatytöistämme näyttää löytyvän tällä aihealueella.
VastaaPoistaMartina, totta kai saa linkittää. Ja linkki linkistä toki :) Oon ittekin vieraillut tuolla Lilon blogissa ja Lilon luonnekuvaus olisi liki täysin pätevä Kairankin kohdalla..