Se ei tykkää juosta, siitä se on tyhmää. Kiertää nyt kehää kun voisi haistella maata ja olisi toisia koiria, asvalttikin on kova ja kuuma. Hihna kiristää ja ympyrää pitäisi mennä, yök! Sitten seisoskella, kun istua olisi mukavampi. Vielä joku inha tuomari tulee tökkimään ja suuta tonkimaan, kaikkea kanssa.
Eli toiset mätsärit takana ja K pisti juntturoohin samaan malliin ellei pahemminkin kuin ensimmäisellä kertaa. Tuomariakin piti aristaa enemmän kuin viime kertaista. Tuomari oli kyllä asiantuntevan oloinen. Selvästi tunnisti rodun, kun sanoi kuuluvankin luonteeseen ihmisarkuuden (jonka siis pitäisi pidättyväisyyttä olla) ja kehui, että K:lla on tosi kauniit liikkeet. Kerkesi sentään nähdä ne, tässä vaiheessa juntturointi ei ollut vielä huipussaan. Nauha oli sininen tälläkin kertaa.
Noh, sinisten kehässä alkoi istuskelu, perässä vetäminen ja kehän toiselle laitaa pysähtyminen, kun muut olivat jo paikoillaan. Tuomari kysyi, että onko vielä makupaloja antaa. Totesin, ettei tässä vaiheessa enää toimi nekään.
Aika varmasti sen kehän vähäisimmistä juoksu- ja yhteistyöhalukkuudesta huolimatta K sai jäädä neljän parhaan joukkoon! Viimeksi pudottiin viidentenä. En keksi muuta selitystä kuin sen, että K on joko yksinkertaisesti kaunis, niin muodoiltaan kuin niiltä vähäisiltä onnistuneilta liikkeiltään, tai ainakin näitä tuomareita miellyttänyt yksilö.
Tuomarin jaettua sijat 4. ja 3, sanoi hän hieman pahoittelevaan sävyyn, että tahtoisi nähdä vielä K:n liikkeessä. En tahtonut K:ta enää kiusata ja saada inhoamaan itseäni. Noh, se on sitten näin päin, tokaisi tuomari ojentaessaan meille sinisen, toisen sijan ruusukkeen, ensimmäisen mennessä valkoiselle paimenkoiralle.
K:n kuljetus "palkintopaikallekin" oli työn takana. Taas näytti ihmisiä naurattavan esitys, jossa kuljetan koiraa jalkojen välissä kuvattavaksi.
En voi olla tyytymätön, toinen kerta ja ensimmäinen pysti!
Eipä sinne BIS-kehään pääsystä olisi mitään iloa ainakaan K:lle ollut. Suuremman riemun tuotti uusi, vasaran muotoinen kumilelu, mikä palkintopussukasta löytyi. Sille on annettu kyytiä. Tässä vielä kuva väsähteneestä Kairasta kotioloissa:
On muuten tuo ihmisarkuus tullu esille Eenankin kanssa. Kun porukkaa tulee vastaan kadulla tai rupee jutteleen sille, se hyppää autotielle tai rupee haukkumaan..
VastaaPoistaJoo, Kaira kans tuota haukkumista pitää. Ja varsinkin, jos joku sille tuntematon tulee kylään. Mutta arkuus ei oo läheskään niin paha mitä se vielä tovi sitten oli. En muuten edes muista koska K:lla on mennyt 13 kiloa rikki, kun sanoit Eenan painon olevan siinä paikkeilla. Eilen punnittin K:n ja 18 kiloa näytti, eikä ole lihava :D
VastaaPoistaJoo, sitä mäkin toivoin että menis vähän rauhallisemmin. Toivottavasti kurssilla annetaan hieman neuvoja juuri tähän häläjämiseen. Jännä tosin kun harjoituksissa menee mallikkaasti, mut heti kun näkee jonkun mielenkiintoisen niin loppuu keskittymiskyky. Kaikki on vaan niin kiinnostavia. Pitäsi aina saada extra kierros, niin menis paremmin. Heh! :D
VastaaPoista