Muksun monet nimet

Kaira on minusta mukava sana, siinä on kova k, kivat vokaalit ja pärähtävä ärrä. Se myös näyttää hyvältä kirjoitettuna. Kairalla suomessa tarkoitetaan poraa tai vielä tunnetummin pilkkijöiden jääkairaa, myöskin Lapissa on sitä asumatonta metsäseutua, jota kairaksi kutsutaan.

Koska akita on japanilainen rotu ja monet japanilaisen koiran omistajat tuntuvat etsivän lemmikilleen japanilaisen nimen, piti minunkin katsastaa kanjikaverilla (http://kanjikaveri.net/sanakirja/sanakirja.php), mitä kaira japaniksi tarkoittaa. Länsimaisin kirjaimin kirjoitetun japanin haulla löytyi substantiivit mielihyvä, ilo, nautinto, hauskuus ja huvi. Ei huono nimivalinta tältäkään kantilta! En voi kieltääkään etteikö K olisi näitä jo elämääni tuonut.

Toisinaan temppuisella käytöksellään ja pitkiksi venyvillä harkinta-ajoillaan silloin, kun pitäisi toimia, K on vaatinut huumorintajua ja saanut aikaan monet naurut niin kahden kesken kuin muiden ihmisten iloksi. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen visiitti kotopuolessa, kun K jatkoi kaivuuleikkejään meinaten varastoida kuoppaansa Äijän useamman kympin arvoisista turvakengistä toisen. Retuutusleikkeihin kelpasi sitten kyllä Äijän tilalle antama vanha sandaali. Kyllä, on tullut huomattua, että tämäkin akita harrastaa vaihtokauppaa.

Siinä missä muillekin lapsille, on myös K:lle kertynyt lempinimiä. Kirjoitettuna lähimmäiseni tajuavat pelkän K:n käsittävän Kairan. Joskus se pääsee puhuttunakin "Koon kans..". Setäni silloin, kun K lieni vasta pentulaatikossa, ehdotti tytölle nimeksi Neitsyttä. No, voi arvata siitä syntyneen naurun. Setäni nähdessä K:n eka kerran totesi hän, että voi mikä mukelo. Mukelo on jäänyt elämään, siitä on siskoni suussa muotoutunut Muksu. Kairakoiraa hoetaan perheessämme kanssa. Eräs toverini sekotti rodun ja nimen, jota tuntuu sattuvan rotua tuntemattomalla tämän tästä, ja silloin tuli Kairasta Aki. Omat nimitykseni Kairalle ovat Tyttö, joskus maailman kaunein semmoinen, ja Kairandekker. Siinäpä niitä, enää enempää Hönttyrää hämmentämättä.

Kaira on yllättänyt minut superhienolla käyttäytymisellään tässä pariin kertaan. Usko, että arkuudesta ihmisten kanssa päästään, on herännyt. Ensinnäkin ollaan käyty pariin kertaan koirakoulussa, jossa K toimi pääasiassa kuin unelma käyden välillä haastamassa kouluttajaa leikkiin. Kovempana koetuksena pidin Äijän ja setäni 60 -vuotispileitä, joissa tupa oli täynnä vieraita. Mutta Kairapa vietti sisälläoloaikansa makoillen ja vähän päätänsä nostaen vieraiden liikkuessa likeltä. Ketään ei käyty haistelemassa muttei kenellekään haukuttukaan.
K on oppinut myöskin menemään käskystä maahan ja antanut leikata kaikki kynnet kerralla. Mikä Lottovoitto!