Tiistain rokotuskäynti meni eläinlääkäriin kohdistuvan alkumurinan jälkeen oikein vaivattomasti ja rauhallisissa merkeissä.
Kairalla on puskenut likaa korvista luovutuksesta lähtien ja käynti aloitettiin näytteenotolla korvista. Töhnää ilmenee tosin tuossa lehtiosassa eikä korvakäytävässä niinkään. Bakteerikanta ei ollut kuulemma hälyttävä, mutta koska korvia kuitenkin kutittaa ja välillä ravistelee päätään sai Kaira puhdistusainetta mukaan ja tipat viikoksi. Niiden laitto vasta onkin ollut yhteistä kivaa. Rimpuilin ja purennan välttämiseksi tein tänään yllätyshyökkäyksen tippapullon kanssa.
Kuulin tänään myös K:n sisaresta, jolla oli ilmennyt korvapunkin aiheuttama korvatulehdus. Tässä nyt sitten odotellaan meneekö K:lla oireet ohi vai mainitaanko asiasta lääkärille.
Eläinlääkärin ollessa tutkimassa em. näytteitä K pisti maate hoitopöydälle ja rokotuspiikkiä ei sitten noteerattukaan mitenkään. Käynti päättyi mukavasti, kun hoitaja tuli vielä tarjoamaan rouhetikkua. Oli kuitenkin ilmeisesti rasittava uusi tilanne, kun koko loppupäivä melkein meni sitten torkkuen.
Kaira kehitteli tässä päivänä eräänä uuden ulkoiluleikin, joka menee näin:
Etsitään kakka- tai jokin muu mahdollisimannan pahanhajuinen läjä ulkoa ja hierotaan naamaa siihen. Kerittyäni estämään haeskellaan maukas purkka tai kivi suuhun, että saan tonkia sen pois nielusta ja sotkea minäkin käteni siihen hekumalliseen jätteeseen, jota on poskiin voideltu. Sitten on vielä ulkoilun jälkeinen suihkutteluhetki.
Kaira on onneksi vähentänyt tuota aina tilaisuuden tullen tapahtunutta kivien kahmaisua suuhun. Purkat on nykyään maittavampia, vaikka poisto-operaatio ei ole kiva kummallekaan.
Kyllä tämä tästä taas.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti